Viimeinenkin ihana Villamore Mia Cara -pentu (kuvan musta Nala) lähti uuteen kotiinsa ja pesä on täällä tyhjentynyt. Meillä on enää kotona Molla 9v5kk ja 9-viikkoinen Maire. Onpas hiljaista ja hieman olen pyöritellyt peukaloitani, että mitäs nyt . . . Mutta äkkiäpä tämä normaaliarki pentujen jälkeen jälleen lähti pyörimään. Ja tekemistä on itse asiassa hyvinkin paljon, koska nyt on keskityttävä Mairen kouluttamiseen ja Mollakin pääsee jälleen pidemmille lenkeille.
Laura kävi trimmaamassa Fiinan pentujen telmimisen jäjiltä lähes räjähtäneen turkin erittäin kauniiksi, KIITOS paljon!!! Kahdeksan viikon rumban jälkeen Mari tuli hakemaan valkoisen prinsessansa pitkästä aikaa kotiin. Jälleennäkeminen oli liikuttava, Kova on ollut Marilla aika ilman Fiinaa ja ilman lähempää kokoaikaista kosketusta pentuihin; reilun viikon ajan oli kuitenkin mahdollisuus olla pentujen kanssa ja tästä avusta lämmin kiitos! Vaikka sitten taisi olla vain vielä hurjempi ikävä pienokaisia . . . Alla Fiina junassa kotimatkalla, varmasti täysin valmiina jättämään pennut uusien omistajiensa hyvään huomaan.
.
Fiinan lähdettyä meille jäi enää vain musta Nala sekä oma Mairemme. Siskoksilla oli viikko vielä aikaa olla yhdessä ja telmiä. Maailmakin taas vähän avartui lisää, kun kiersimme taloa ympäri pentujen kanssa. Mollalla alkoi leikinvalvojan rooli.
Nyt alkoi myös ensimmäinen viikko, jolloin kotona ei olisikaan enää ketään päivisin, vain koirat. Töihinhän sitä oli mentävä pitkän joululoman jälkeen, vaikka vielä olisin mieluusti jatkanut "mammalomaa". Pentukehällä eristimme hieman pienemmän alueen koko asunnostamme koirille, ettei niillä olisi mitään mahdollisuutta päästä koko huushollin sähköjohtoihin ym. vaarallisiin tai houkutteleviin juttuihin tassuineen ja hampaineen sillä aikaa kun olemme töissä. Sain Facebookissa kyselemällä ihanilta ihmisiltä lahjoituksena vanhoja mattoja, joilla vuorasimme lattioita pissivahinkoja varten.
Nyt alkoi myös ensimmäinen viikko, jolloin kotona ei olisikaan enää ketään päivisin, vain koirat. Töihinhän sitä oli mentävä pitkän joululoman jälkeen, vaikka vielä olisin mieluusti jatkanut "mammalomaa". Pentukehällä eristimme hieman pienemmän alueen koko asunnostamme koirille, ettei niillä olisi mitään mahdollisuutta päästä koko huushollin sähköjohtoihin ym. vaarallisiin tai houkutteleviin juttuihin tassuineen ja hampaineen sillä aikaa kun olemme töissä. Sain Facebookissa kyselemällä ihanilta ihmisiltä lahjoituksena vanhoja mattoja, joilla vuorasimme lattioita pissivahinkoja varten.
Päätän tähän vuoden 2021-22 pentublogin pitämisen ja jatkan silloin tällöin tavallisen BLOGIN kirjoittamista. Siinä varmasti pääasiassa kirjoittelen Mairen ja Mollan kuulumisia. Olen tosi onnellinen Mairesta ja aivan koko Villamore Mia Cara-pentueesta. Ihanaa, että pennuilla on maan mainioimmat perheet huolehtimassa niistä. Niin mielenkiintoista ja hienoa, että yhdeksän vuoden jälkeen minäkin saan taas opetella eloa pienen pennun kanssa alusta asti ja voin seurata Mairen kehittymistä isoksi puudeliksi.