Pennut ovat nyt viikon ja yhden vuorokauden ikäisiä. Kyllä kehitys ja kasvu on huimaa! Kaikki mönkivät jo vauhdilla pentulaatikossa silloin kun on nälkä ja maitobaari ei ole ihan vielä ulottuvilla. Vikinä on myös kuuluva, mutta sitä kestää vain sen pienen hetken ennen kuin ruoka on taas nenän edessä! Kaikkien paino lähenee pian kiloa, huh huh. Ensimmäiset villalangat, joilla merkkasimme pennut, vaihtuivat eilen kunnon tarroilla kiinnitettäviin merkkauspantoihin. Valkeita pentuja ei olisi tarvinnut edes merkitä, koska "Maire", eli valkea tyttö on sen verran pienempi ja valkoisempi kuin uros, mutta laitoin kuitenkin pojalle vaaleansinisen pannan ihan siksi, että jo kaukaa näen kumpi on kyseessä,
Punainen=tumma tyttö
Oranssi=tumma tyttö
Violetti= tumma tyttö
Ilman pantaa=valkoinen tyttö
Beige=tumma uros
Valkoinen=tumma uros
Vaaleansininen=valkoinen uros
Punainen=tumma tyttö
Oranssi=tumma tyttö
Violetti= tumma tyttö
Ilman pantaa=valkoinen tyttö
Beige=tumma uros
Valkoinen=tumma uros
Vaaleansininen=valkoinen uros
Olin aluksi kauhean huolissani siitä että syökö Fiina tarpeeksi . . . Ruokittava katras on kuitenkin aika iso ja syövät USEIN ja KAUAN. Mutta onneksi siitä nyt ei tarvitse kyllä ollenkaan huolehtia, sillä ruoka on tosiaankin alkanut maistua Fiinalle erinomaisesti; se tulee keittiöön ihan pyytämään ruokaa ja aluksi kun oli hieman sellaista ilmassa, että mitäköhän prinsessa suostuisi syömään, niin se on nyt takana päin onneksi! Fiinalle maistuu hyvin Yrjölän puuro, johon on sekoitettu lihaa ja jopa nappuloita. Voimajuomaa (kananmunankeltuaisia, hunajaa, lämmintä vettä) en anna enää kuin joskus, eikä Nutrigeeliä enää tarvita. Kiitos Miia-Mari! Geeli tuli tarpeeseen tuossa aluksi! Parhaiten Fiinalle maistuvat kuitenkin raa'at broilerin kaulat ja siivet. Ne ovat tällä hetkellä ihan superia! Haluan ruokkia imettävää emoa mahdollisimman monipuolisesti ja onneksi Fiinahan on aikamoinen rautamaha, kaikki sopii sen masulle. Ja koska pennut kasvavat todellakin ihan silmissä, niin kaikenlainen hermoilu nyt siitä riittääkö maitoa ja syökö emo tarpeeksi, se on kaikki onneksi turhaa. Alla kuvassa on Maire, joka on tällä hetkellä kooltaan pikkuisin, vaikkakin myös ihan pullean masun omaava typykkä.
Tässä alla olevassa kuvassa on Timon sylissä oranssi tyttö, joka erottautuu jo siinä, että on siis selkeästi äänekkäin. Ei näistä tummista pennuista kyllä saa ollenkaan niin hyviä kuvia kuin valkeista! Ja kaikki nämä tänne laittamani kuvat tällä hetkellä ovat ihan vain puhelimellani näpsimiä.
Tuolta välistä pilkistää Maire. Ja alapuolella on punainen tyttö.
Fiina lähtee jo mielellään lenkille ulos. Tänään kävimme jo ihan ekan kerran metsässä asti ja Mollakin innostui Fiinuskan kanssa juoksemaan siellä. Laitoin Fiinalle ulos manttelin ylle, sillä tuuli oli ihan kauhea, enkä missään nimessä haluaisi kokea enää mitään sellaista nisätulehdusta, kun kerran Maisan kanssa koettiin.
Viime yö taisi nyt olla sitten viimeinen, jonka nukuin pentulaatikon vierellä; oli jo syöttöjen väli niin pitkä ja homma tuntuu menevän niin hienosti, ettei siinä enää valvontaa tarvita. Fiina myöskin jo lähtee laatikosta pois muualle köllöttelemään, kun on syöttänyt ja luulenpa, että sille tulee pentulaatikossa ihan liian kuuma. Pennut nukkuvat yleensä laatikossa tiiviissä kasassa ja onhan siinä varmasti ihana turvan tuntu ja lämpö, kun eivät vielä näe, eivätkä ehkä kuulekaan vielä paljoa.
Viime yö taisi nyt olla sitten viimeinen, jonka nukuin pentulaatikon vierellä; oli jo syöttöjen väli niin pitkä ja homma tuntuu menevän niin hienosti, ettei siinä enää valvontaa tarvita. Fiina myöskin jo lähtee laatikosta pois muualle köllöttelemään, kun on syöttänyt ja luulenpa, että sille tulee pentulaatikossa ihan liian kuuma. Pennut nukkuvat yleensä laatikossa tiiviissä kasassa ja onhan siinä varmasti ihana turvan tuntu ja lämpö, kun eivät vielä näe, eivätkä ehkä kuulekaan vielä paljoa.