Viimeinenkin eli kymmenes Villamore Arte -pentu matkasi tänään uuteen kotiinsa Helsinkiin. Iso kiitos Leppäsille luottamuksesta! Sitä ennen meillä oli vielä isot kuvaussessiot täällä mamman kainalossa viihtyvän pikku Benin kanssa. Hänestä tulikin nyt sitten lopussa ihan linssilude, kun minulla aikaa oli hieman enemmän yhdelle. Tässä muuten juuri nyt lauantai-iltana klo 21.15 mieheni totesi, että " Onpas aika kivaa, kun on taas tämä normisisustus ja -elämä!" Niin, kyllä se on minunkin mielestäni ihan totta! 9 viikkoa on aika pitkä aika tätä totaalista pentuelämää; se on IHANAA, mutta myös samalla hyvin työlästä. Ikävä näitä palleroita kuitenkin tulee, vaikka nyt päällimmäinen tunne on helpotus ja onni siitä, että kaikki ovat ihanissa uusissa perheissään ilontuojina. Ihan hurjan mukava on kuulla uutisia pennuista ja mielenkiinnolla jään odottamaan millaisia puudeleita Arte-vaaveista kehittyy.
Kyllä niin hienosti meni Benin viimeinen päivä meillä. Yhtään pissiä eikä kakkosta tullut sisälle. Hauska oli myös nähdä se, että kun "isoveli" Rudi saapui meille, niin Beni oli tosi kiinnostunut hänestä ja häntä heilui. Aamulla rantalenkillä Beni pääsi tutustumaan myös Maisan ja Mollan hyviin tuttuihin, saksanseisoja Ansaan sekä russelterrieri Milaan. Kohtaaminen sujui sekin niin hyvin; kyllä Beni on eri rohkea pentu. Saman totesin eilen, kun vein pennun kouluun (pidin lupaukseni) oppilaitteni nähtäväksi ja rapsuteltavaksi. Ja kyllä rapsuttelijoita riitti! Beni olisi vain halunnut kiivetä kaikkien syliin.
Niin. Nyt tämä projekti on ohi. Ajankohta oli sitten kuitenkin aivan hyvä, vaikka haaveilemani kevätpennut eivät toteutuneetkaan. Syksypennut olivat myös ok! Töistäkin huolimatta pystyin mielestäni olemaan pentujen kanssa riittävästi ja hoitamaan ne parhaalla mahdollisella tavalla. Säät olivat loppujen lopuksi kuitenkin ihan kivat, pystyin päästämään pennut ulos leikkimään ja tarpeilleen. Välillä tietty satoikin aika lailla ja silloin ulkoilu oli jonkin verran rajatumpaa, mutta pennut eivät nyt ainakaan kavahda märkää nurmikkoa. Pennut pääsivät tapaamaan paljon uusia ihmisiä sekä myös joidenkin ystävien koiria. Ne ovat kokeneet jo monet trimmisessiot, eivät hätkähdä imuria (paitsi että Adia oli kuulemma kuitenkin kotona imurin ääni pelottanut . . .) saati kaksimoottorista turbofööniä.
Persooniahan pennut ovat ja jokainen on erilainen. Isä-ja äitikoiran geeniperimän lisäksi jokaisesta tulee varmasti myös isantäperheensä näköinen, niin paljon ympäristö ja kasvatus vaikuttavat kehittymiseen jatkossa. Toivon kovasti, että täältä kasvatuskodista kehittymiseen saadut idut olivat hyviä! Nyt jokainen on isossa maailmassa ja totuuden nimissä olen tyytyväinen pentueeseen ja varmasti tulen pentuja vielä tapaamaan.
Persooniahan pennut ovat ja jokainen on erilainen. Isä-ja äitikoiran geeniperimän lisäksi jokaisesta tulee varmasti myös isantäperheensä näköinen, niin paljon ympäristö ja kasvatus vaikuttavat kehittymiseen jatkossa. Toivon kovasti, että täältä kasvatuskodista kehittymiseen saadut idut olivat hyviä! Nyt jokainen on isossa maailmassa ja totuuden nimissä olen tyytyväinen pentueeseen ja varmasti tulen pentuja vielä tapaamaan.
Katsotaan hamassa tulevaisuudessa tuleeko Sylvistä (Villamore Arte di Gentileschi) vielä joskus Villamore-pentueen emo, sitä ennen ehkä Sissistä (Villamore Superstite) ja onhan näitä suunnitelmia muitakin ilmassa . . .
Nyt keskitytään hemmottelemaan Mollaa ja Maisaa ja se hemmottelu alkoi jo tänään heti Benin lähdettyä. Olimme muutaman tunnin sienimetsässä, niin että Mollakin pääsi pitkästä aikaa irrottelemaan. Sitten tulimme kotiin ja tarjosin molemmille herkulliset raakaruuat. Mutta niin vain kävi, ettei Molla ole koskenutkaan ruokaan . . . Sen verran on nyt outo hiljaisuus talossamme ja Mollalla ehkä tyhjän pesän syndrooma Toivotaan että se tästä pian helpottaa. Mollan pennut olivat nyt sitten tässä. Sissi + nämä 10 riittävät. Luonteensa puolesta Molla oli paras mahdollinen jalostuskoira. Nyt jatkamme rallytreenejä ja muuta mukavaa.
Nyt keskitytään hemmottelemaan Mollaa ja Maisaa ja se hemmottelu alkoi jo tänään heti Benin lähdettyä. Olimme muutaman tunnin sienimetsässä, niin että Mollakin pääsi pitkästä aikaa irrottelemaan. Sitten tulimme kotiin ja tarjosin molemmille herkulliset raakaruuat. Mutta niin vain kävi, ettei Molla ole koskenutkaan ruokaan . . . Sen verran on nyt outo hiljaisuus talossamme ja Mollalla ehkä tyhjän pesän syndrooma Toivotaan että se tästä pian helpottaa. Mollan pennut olivat nyt sitten tässä. Sissi + nämä 10 riittävät. Luonteensa puolesta Molla oli paras mahdollinen jalostuskoira. Nyt jatkamme rallytreenejä ja muuta mukavaa.
Kiitos Sinulle, joka olet lukenut pentublogiani 2017!
Arte-pennuista voit jatkossa lukea Pentueet, Litters -kohdasta.
Jatkan koiramaisten juttujen kirjoittelua tuolla tavisblogissa THE BLOG. Tosin voipi olla, että nyt pidän pikkutauon ensin . . .
Arte-pennuista voit jatkossa lukea Pentueet, Litters -kohdasta.
Jatkan koiramaisten juttujen kirjoittelua tuolla tavisblogissa THE BLOG. Tosin voipi olla, että nyt pidän pikkutauon ensin . . .