Meillä on hyvin toimiva WhatsApp-ryhmä, jossa pentujen omistajat voivat jakaa tuntojaan puudeleidensa käyttäytymisestä, ravitsemuksesta, terveydentilasta ja vaikka mistä mitä mieleen tulee; iloja tai suruja, kysymyksiä, vinkkejä, kommelluksia jne. Viestejä on kiva lukea ja on mahtava nähdä klippejä Mollan ja Edin pennuista. On hienoa kuulla mitä pentujen eloon kuuluu! Kaikki nämä valokuvat kertovat paljon; kiitos kuvista ja kiitos teille kaikille pentujen omistajille muutenkin! Hyvin menee, mutta menköön!
Juhannus oli ja meni; se oli kylmä ja harmaa, kuten lonkero Hesarin mainoksessa! Onneksi saimme nauttia lähes vuosisadan kuumimmasta toukokuusta! Punkit ja myöskin sinilevä ovat saapuneet Nenäinniemeenkin kuivan kauden jälkeen! Mahtava juttu on ollut Villamore Arte -pentuetta varten perustamani WhatsApp -ryhmä. Kyllä on niin hauskaa lukea lähes päivittäin pentujen kuulumisia ja nähdä paljon kivoja kuvia Mollan pennuista. On ollut myös hämmästyttävää koko ajan todeta, että eivät ole omenat kauas puusta pudonneet, niin paljon pennuilla on äitinsä piirteitä; niin hyvässä kuin pahassakin . . . Aktiivisuus lienee ihanan isäkoira Edin peruja ja kroppa, turkki ja väri pennuilla tuntuvat olevan hyvä yhdistelmä molempia. Luonteet pennuilla ovat kyllä niin superihanat ja jos vanhemmat ovat niin kultaisia kuin Molla ja Edi ovat, niin millaisia muunlaisiakaan yhdistelmästä voisi syntyä! Eilen olimme jatkamassa juhannusta Jääskelän luontopolulla. Yläkuvassa koirilla oli jotain paljon mielenkiintoisempaa kiikarissa kuin valokuvassa poseeraaminen! Jääskelän polku on tosi mukava, koska viiden ja puolen kilsan lenkille mahtuu niin monenmoista luontoa. Ja ihan kiva todeta, että polku taitaa olla aika ahkerassa käytössäkin, koska emme tosiaankaan olleet ainoita kulkijoita reitillä. Sissi (Mollan ensimmäisen pentueen ainokainen) kävi meillä trimmissä tuossa ennen jussia. On mukava kuulla, että sekin on kaksi vuotta täytettyään rauhoittunut valtavasti ja siitä on kehkeytynyt aivan kuuliainen typykkä. Ja trimmipöydällekin se halusi jo ihan itse hypätä, joskin se tehtiin sitten vasta pesun jälkeen pienellä avustuksella. Alla Sissi tuumailemassa, että "Enpä olisi tuonne halunnutkaan sukeltaa . . . "
Sissistä ei tullut uimaria, kuten ei tullut meidän tytöistäkään. Ei siitäkään huolimatta, että kaikkeni olen tehnyt, että olisin puudelini saanut järveen uimaan. Edesmennyt ensimmäinen villakoirani Helmi oli sen sijaan kova uimaan. Se olisi niin virkistävää ja hyvää kuntoilua kesällä. Näistä Arte-pennuista ainakin iskä Edin luona asuva Rafa on ihan vesipeto. Huhtikuukin meni, enkä yhtään juttua tänne saanut raapusteltua! Välillä ei saa aikaiseksi, välillä syntyy suuntaan jos toiseen sitä sun tätä. Mutta siis niin ihanaa, kun on jo toukokuu. Itse asiassa koulua on enää jäljellä tasan 20 päivää ja sitten alkaa kesäloma. Yksinkertaisesti mahtavaa. Kevättyöt kasvimaallani ovat alkaneet ja siksipä olenkin laittanut esim. kuntosalikorttini hyllylle muutamiksi kuukausiksi. Samoin jättäydyin samaksi ajaksi pois Haukkuvaaran rallytokoilusta, kun meillä alkaa pyöriä jälleen villakoirien oma vuoro joka maanantai-ilta Nenäinniemen ruohokentällä. Eilen meillä oli eläinklinikka Huiskuhännässä Vaajakoskella Keski-Suomen villakoirien nimissä järjestetty koirien joukkotarkastus. Hyvä juttu kaikin puolin. Lonkka- ja kyynärkuvia otettiin eniten. Homma toimi kuin nakutettu ja mukavaa oli mm. tavata yksi tuttu vuosien takaa. Maisan 5-vuotias pentu Alma (Villamore Vai Pampanini) oli tarkastuksessa mukana ja ensi tiistaina on vielä virallinen silmäpeilaus. Alma on ollut meillä kyläilemässä nyt viikon. Ensin Maisa ei ollut kotona, vaan se vietiin hyvään hoitoon Tuulalle, mutta nyt se on jo kotona ja huomenna nämä kolme typykkää jäävät ensimmäisen kerran kolmisin tänne kotiin töiden ajaksi. Mutta ei huolen häivää. Maisa ja Alma tulevat jo juttuun erinomaisen hyvin. Aluksi Maisan piti ojentaa "lastaan" ja koska Almakin on tosi luonteikas narttu, niin kyllähän ne yhteen ottivat. Mutta siinäpä se sitten oli; Alma ymmärsi kuka on kuningatar tässä huushollissa. Saan pitää prinsessa Almaa meillä vielä viisi päivää. Nukumme kahdestaan samassa sängyssä ja siis eri huoneessa kuin Timo, Molla ja Maisa. Nimittäin se oli vähän jo liikaa Maisalle, että tyttärensä tuli viereeni nukkumaan . . . Ja koska Alma on niin tottunut nukkumaan aina oman mammansa vieressä, niin me muutimme sitten alman kanssa kahden vierashuoneeseen. Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua. Alman sisko Bene (Villamore Vai Ornella) valioitui viikko sitten. Omistajansa Taru on tehnyt erinomaista työtä Benkun kanssa ja onhan se niin nätti, sekä hyvin käyttäytyvä puudelityttö, että ehdottomasti tittelinsä ansaitsi! Hienoa Taru ja Bene! Alla kuva Benestä Intken Elinan upeassa trimmissä. Yllä Alma ja Molla metsälenkillä. Almalta otettin lonkka- sekä kyynärkuvat. Kyynärät olivat hyvät, mutta valitettavasti lonkat eivät olleet ollenkaan priimaa. Voi surkeus. Tällaista tämä on; koskaan et voi kasvattajana tietää mitä tuleman pitää. . . Vaikka koiran vanhemmilla terveystulokset olisivat kuinka loistavat, niin joskus käy näin. Tietysti on aina paljon todennäköisempää, että jälkeläistenkin terveystulokset ovat ok, jos vanhemmillakin on hyvät tulokset terveystutkimuksista. Mutta oikeasti koskaan ei voi tietää varmasti! No, tämä nyt meni näin ja suunnitelmiini tuli paljonkin muutoksia! Enkä enää sitä sure. Pääasia kuitenkin on, että Alma on terve ja ihana puudeli ja sen mukava elämä jatkuu parhaiden mahdollisten omistajiensa kanssa Espoossa ja siellä on leikkikaverina myös "pikkusisko" Sylvi! Alma hommasi itselleen tänään aamulenkillä uudet koristeet tukkaan! Eikä vain tukkaan, vaan myös jalat olivat täynnä inhottavan tarttuvia ja piikkisiä takiaisia. Almalla on jo punkkikarkote, mutta meidän tytöillä ei vielä. Siksipä meillä olikin tänään blondien PPP eli puudelinpesupäivä. Sen jälkeen laitoin Mollalle ja Maisalle Baywanticit. Tosin tähän saakka ilman karkotetta kun on menty, niin vain yksi punkki on löytynyt kiinnittyneenä Mollaan. Näin lämpimän sään jatkuessa punkkeja alkaa kyllä varmasti pusikoissa ihan kuhisemaan. YÖK. Tässä tytöt puunattuina kesäturkkiin! Ja alamaisen mielestä jotain likaa hänen ylhäisyyteensä on vielä jäänyt! Siispä silmät on puhdistettava vielä kertaalleen. Maisani <3. . . vaan eipä kyllä yhtään vielä tässä vaiheessa 5.3. vaikuta siltä, että maaliskuussa maata näkyisi, saati sitten että pääsisin Vespalla töihin ennen aprillipäivää!!! NIIN valtavasti on lunta meillä. Koirilla on tosi hyvä pitää tossuja, vaikka metsään mentäisiin, koska pidemmillä lenkeillä lumi muuten pakkaantuu niin kamaliksi jääpaakuiksi anturoiden väleihin. Ja siitähän ei seuraa muuta kuin draamaa. Tossut ovat tarpeen varsinkin järven jäällä, jossa ollaankin viiletetty lähes joka päivä. Kyllä on ollut upea, keleiltään ihan oikea talvi! Olin Budabestin talviloman jälkeen vielä Helsingissä pikavisiitillä viemässä uuteen kotiinsa Mollan & Edin Adi-pennun. Kodinvaihto oli tarpeen ja varmasti täysin oikea ratkaisu; niin pennun omistajille kuin pennullekin. Ainahan sitä tietysti kasvattaja toivoo, ettei tällaista tapahtuisi, mutta silti on vain positiivista, jos koiran omistaja itse tiedostaa mahdottoman tilanteen ja pystyy tekemään tosi vaikean, mutta jokaiselle osapuolelle täysin oikean päätöksen. Niinpä ihana Adi on nyt sitten uudessa kodissaan Helsingissä, jossa se otettiin riemumielin vastaan ja mikä mahtavinta, perheessä on jo kasvattini Martti, joka sai nyt Adista hyvän, sekä kokoisensa leikkikaverin! Niin kivaa!!!
Samalla Helsingin keikalla kävin trimmailemassa Maisan tässä kuussa viisi vuotta täyttävää harmaata Alma-pentua. Mollan pentu Sylvi on siis samassa perheessä nyt "pikkusiskona" ja täytyy kyllä sanoa, että Alma on mitä parhain malli tälle pienemmälle. Alman päänmenoksi on suunniteltu muutamia näyttelyitä ja tässä niitä olen juuri pähkäillyt, minneköhän sitä typykkää vietäisiin. . . Alman väri on jo upea sininen ja ryhti ei tuosta paljon paremmaksi koiralla muutu! Luonne on ihan kultaisista kultaisin. Alla kuvia Almasta ja Sylvistä. Villamore Arte pennut täyttivät noin viikko sitten 6 kk. Mitä murusille kuuluu? No minäpä kerron. Juuri tänään tapasimme Mollan kanssa tuolla Alvajärven jäällä Onnin, joka oli pentueen ylivoimaisesti pikkuisin, mutta eipä ole enää! Onnille kuuluu pelkästään hyvää, se on ihana ja vauhdikas täysin jo muiden kokoinen pentu. Perheen ohikulkumatkalla Onnia oli vauhdittamassa "isosisko" Sissi, joka tapasi nyt ensimmäisen kerran Mollan toisen pentueen koiria. Sissi on aina kova mamma-Mollan perään ihan ärsyttävyyteen saakka ja sitten Molla sanookin ensimmäiselle vauvalleen ihan kunnolla painavan sanan. Se sitten auttaa jonkin aikaa. Sissi on suloisuudessaan kohtalaisen kovapäinen tyttö ja vaatii välillä kunnon komennusta. Tänään mukana menossa oli myös Uma-pentu, joka asuukin siinä Palokkajärven kupeessa. Umallekin kuuluu oikein hyvää, tosin siisteyskasvatus on ollut hieman kinkkistä, mutta nyt näyttää tilanne jo onneksi jo paljon paremmalta! Yllä kuvassa vasemmalta Vilja, Onni ja Sylvi. Alapuolella Paavo. Paavo on todennäköisimmin eniten riiviö, kuten oli jo täällä meillä ollessaan . . . Paavo tiesi jo silloin mitä haluaa ja meni juuri sinne minne tahtoi, teki mitä tahtoi, uhallakin. Paavo on koetellut Sanna-Marjan hermoja välillä varmasti ihan todella tappiin saakka, mutta sielläkin alkaa ehkä näkyä valoa tunnelin päässä, kun poika kasvaa ja oppii tavoille. Paavo on syönyt sitä sun tätä ja järjestänyt jos jonkinmoisia ylläreitä. Paavo on päässyt reissaamaan työkeikoilla mukana, eikä ole hotelleissa saanut aikaan mitään korvaamatonta tuhoa! Aika lailla samanlaista on ollut isukkikoiran luona Rafa-pennun kanssa; eli kyllä on hampaita teroitettu silloin ja tällöin kiellettyihin kohteisiin, mutta talo on yhä pystyssä ja varmasti isäkoira opettaa pojalle tavat. Rafa on osoittautunut lähes kenguruksi ja eri yritteliääksi . . . Minä olen välillä miettinyt pääni puhki, muistanko ihan väärin, ettei meillä Mollan ja Maisan pentuaikana paljon kamaluuksia tapahtunut . . . vai kultaako aika muistot? No, energisiä tapauksia nämä Arte -pennut kyllä ovat ihan kaikki! Ja parempi niin, olisihan se aika kummallista, huolestuttavaakin, jos pikkupentu heti osaisi käyttäytyä täydellisesti, ei olisi utelias, ei yrittäisi kokeilla sitä sun tätä. Alapuolella kuvassa isäkoira Edi ja vielä pieni Rafa. Yllä Leo trimmipöydällä. Tirsat voi ottaa siinäkin! Minusta tuntuu, että Leo on ehkä hieman edellisiä pentuja rauhallisempi. Leo on eri tottelevainen sekä fiksu ja perhe on tehnyt erinomaista työtä kouluttaessaan pentua. Heillä on hommassa myös ihan tärkeä päämäärä; Leosta tulee ehkä vielä terapiakoira töihin. Miten hienoa. Leon kanssa on varmasti täytynyt olla siksikin aika tarkkana, koska perheessä on kaksi ihastuttavaa ihan pientä tytärtä. Toisaalta tytöt ovat jo tottuneet perheen toiseen koiraan! Sitten uupuvat vielä urospennut Adi ja Beni. Adi on Jämsässä ja oli ainakin vielä meillä ehkä himpun verran muita rauhallisempi tapaus. Ja niiiiiin söpö! Adilla on valitettavasti nyt silmissä entropium-epäily, mutta onneksi vaiva on sellainen, että sen voi hyvin hoitaa, niin ettei siitä ole koiran elämälle mitään suurempaa haittaa. Terveydelliset asiat ovat valitettavasti aina sellaisia, ettei niitä voi koskaan etukäteen tietää, joten koiranpentua hankkiessaan on siihenkin varauduttava, että joskus jotakin sairautta voi tulla, vaikka kuinka kasvattaja ottaa selvää taustoista, eikä sieltä löydy mitään. Nyt muutamilla pennuilla oli myös ongelmia hampaiden kanssa niiden vaihtuessa ja pysyvien puhjetessa. Tämä oli erittäin ikävä ja valitettava asia. Itselleni tämä tarkoittaa sellaista aika isoa ja surullista pointtia, etten todennäköisesti Arte-pentueesta jatkojalostukseen voi käyttää yhtäkään puudelia. Beni on siis Helsingissä "isoveljensä" (Maisan pentu) Rudin jalanjäljissä ja kuuluu olevan helpompi pentu kuin Rudi. Benillä on myös ihanat metsämaastot ihan vieressä ja se pääsee helposti vaikkapa suppilovahveroretkille! Alla Beni rauhallisena aamulla. Yllä tuore kuva Umasta, joka on Arte-pennuista ainoana siis täällä Jyvässeudulla. Uma on oikea söpöliini ja niiin TYTTÖ, kuten kuvastakin näkyy. Umalla on kotonaan koira- ja kissakaveri. Ja kisua on aina välillä kiva lähteä jahtaamaan, vaikka yleensä leikit menevät kuulemma hyvin. Uman kuulumisia lukiessani, olen ollut jo ihan kauhuissani, sillä niin paljon kaikkea Uma on kokeillut . . . On kaatunut kukkaruukkuja, pissoja sohvalla (aika usein...) ja vaikka mitä. Huh. Nyt oli ollut iso opettelun aihe talon pelottavat portaat, mutta eivätköhän nekin ala siitä sujumaan! Uma on menossa Jyväskylän epäviraliseen pentunäyttelyyn maaliskuussa, todennäköisesti hauskuuttamaan muita! Sitten tulevat nämä etelän typykät eli Vilja ja Sylvi, jotka molemmat asuvat Espoossa. Tytöt ovatkin jo hyviä leikkikavereita. Vilja osaa olla hienosti pienten lasten kanssa. Sylvillä on kotona myös "isosisko" (Maisan pentu) Alma, joka käyttäytyy kuin unelma ja on hieno malli Sylville. Sylvi on kuulemma paljon helpompi tapaus kuin oli Alma pikkuisena! Alakuvassa puolivuotiaat tammikuisella Espoon pellolla; Sylvi vasemmalla ja Vilja oikealla. Kymmenes pentu on Hilla, joka asuu ihanan perheensä kanssa Uudessakaupungissa. Hilla on erittäin voimakastahtoinen typykkä ja yrittää jopa välillä pomoilla perheen lapsille. Se on kooltaan tytöistä ehdottomasti suurin ja hyvin persoonallinen (kuten istunnastakin sen huomaa) puudelinalku! Siinä täysi KYMPPI pentuja. Tähän vielä loppuun pennuista kuvia, joita omistajat ovat meidän hauskaan "vertaistukiryhmään" eli Villamore Arte - WhatsAppiin lähettäneet. Kaamosfiilis, kun on niin pimeää ja kosteaa keliä, mutta eipä se paljon haittaa tahtia. Ulkoiltava on koirien kanssa, oli sää mikä hyvänsä ja sehän on ainoastaan varustautumisesta kiinni. Siksi minulla onkin aikamoinen repertuaari "koiranulkoilutusvaatteita" ; kahden asteen välein, sanoo aina Timo.
Isänpäiväpuhelu on soitettu ja nyt lähdetään pian metsään. Olisiko siellä vielä uusia suppilovahveroita nousussa . . . Havujakin voisi vähän kerätä. Molla ja Maisa pääsevät kirmailemaan sammaleille. Selkä ja lonkka ovat siinä kunnossa, että jumpat saavat tänään jäädä. Odotan tiistain hierojalle pääsyä kuin kuuta nousevaa. Päivitin tänään Villamore-sivujani Arte-pentujen osalta (kohdassa Litters). Tein joka pennulle oman slideshown, johon aina lisäilen sitten kuvia. Tuli taas ihan ikävä pienokaisia ja hirveä pentukuumekin iski . . . Tiedän kyllä, että minun on ihan turha haaveillakaan kolmannesta koirasta. Se on ihan selvä. Koska useimmiten yksin näitä ulkoilutan, niin en selviäisi siitä. Niin kauan kun Maisa jahtaa esim. oravia, näiden kahden hihnassa lenkitys on vielä ok, mutta on kokeiltu esim. Martti tai Sissi siinä vielä, niin hullun hommaksi menee! Ei onnistu. Ja Maisan saalistusviettiä oraviin ja jäniksiin en nyt enää ala, enkä varmaan osaisikaan kouluttaa pois ja koirahan täyttää jo pian 9 vuotta. Ihanaa on kuulla ja nähdä tuoreita kuvia Mollan ja Edin pennuista! Kyllä olen ollut taas niin onnekas, kun jokaisella pennulla on niin ihanat ihmiset! <3 Maisan 6-vuotias valkoinen pentu Manu Kotkasta teki eilen avoimen luokan TOKO-kisassa upean tuloksen pisteillä 293,5 ja voitti siis luokan! ONNEA!!! Kristiina on eri taitava Manun kanssa ja tekee paljon hyvää työtä niin Manun kuin Elmon, nuoremman koiransakin kanssa. Paljon on tapahtunut kaikenlaista ja on ollut, etten sanoisi, aika kiireistä tämä kesäaika! No itsehän minä sen kiireen kyllä kehitän ja kaikki ne kiireet ovat kyllä olleet aika mukavia. Martti, Manu ja Sissi ovat käyneet trimmissä. Omat koirani odottelevat edelleen siistimistä . . . Paronista leivottiin Tuusniemen ryhmänäyttelyssä ensimmäinen Villamore Suomen muotovalio! Ison isot onnittelut vielä siitä koko Mannisen perheelle, sekä suuret kiitokset Intken Elinalle kannustamisesta ja upeista trimmeistä! Sitten Paronin perhe oli meillä kylässä samalla kun olivat täällä Jattilassa agilitykisoissa Paronin sekä Magnuksen kanssa. Olin töissä samoissa kisoissa ja kylläpä oli muuten hienoa kuuluttaa lähtöön oma kasvatti! Kyllä Paroni on jo osaaja, mutta vielä hieman kiinni liikaa ohjaajassa. Vauhtia riittää! Sitten villakoiria oli pyydetty Mustiin & Mirriin rotuesittelyyn ja sinnehän me sitten Mollan ja Maisan kanssa menimme muutamaksi tunniksi kun Makkoset koirineen lähtivät vuoroltaan. Mukavaa oli kun ihmiset tykkäsivät puudeleista jälleen kerran ja lapset kuin vieraat aikuisetkin kyselivät kaikenlaista ja rapsuttelivat koiria. Tytöt saivat sieltä lopuksi lahjaksi kivan herkkukassin. Timon kanssa kävimme viikon Tanskan matkalla ja muutama päivä sen jälkeen lähdin perinteiselle melontaretkelle Tynkäryhmän kanssa ja reissu oli tätä laatua nyt 17. ja suuntautui Juva-Sulkava Oravareitille. Yksi tärkeimpiä juttuja on tietysti ollut se, että Molla tuntuu olevan ultraäänenkin mukaan hyvin tiineenä. Sen vatsa paisuu nyt hurjaa tahtia, kun vuorokausia on tänään 46. Ja siksipä aloitankin nyt kirjoittamaan Pentublogia, eli seuraavat koiramaiset jutut tästä lähtien toisaalla Puppy Blogissa! Meidän Molla on tiineenä! Tänä aamuna kävi tiemme Tassuvaaraan ja ell Ridellin luo. Mutta kuinkas kävikään. Klinikan juuri huollossakin ollut ultraäänilaite irtisanoi sopimuksensa ja Molla siinä löhösi jo valmiiksi selällään pöydällä, kun tilanne oli se, ettei laite vaan oikeasti enää suostunut toimimaan. Lääkäri suosittelikin sitten meille uutta Huiskuhäntä eläinklinikkaa Vaajakoskella ja sain sinne välittömästi uuden ajan. Kyllä siellä Mollan masussa elämää on, mutta se kuinka monta, jäänee yhä arvoitukseksi. Fiksu lääkäri oli sitä mieltä, että on melko turha kertoa mitään arvioita tulevien pentujen lukumäärästä, koska usein alkioita on jossain piilossa ja joskus jokunen voi myös sulaa vielä pois. Mutta pääasia on se, että useampi kuin yksi sieltä nyt sitten bongattiin. Hienoa! Röntgeniin aion Mollan vielä viedä tiineyden lopussa, joskus 45. vuorokauden jälkeen, silloin rangat ovat luutuneet jo riittävästi ja näkyvät hyvin. Alla Molla makoilemassa vielä Tassuvaarassa ja aikansa loppuun tullut ultralaite. Huiskuhännässä laite oli pieni ja uusi ja Molla sai seistä ultrauksen ajan. Toinen iloinen uutinen on se, että Maisan 4v. poika Paroni sai eilen toisen ja ehkä maailman nopeimman sertinsä Tuusniemen ryhmänäyttelyssä. Tuomarilla taisi olla mielessään selvät sävelet millaisesta puudelista tykkäsi, sillä niin nopsaan homma hoitui! Olin paikalla katsomassa, koska vietimme viikonloppua paikkakunnalla Tuulan lapsuuden kotitalolla. Koirat nauttivat täysillä, kun saivat olla koko ajan vapaina. Ne olivat myös aina illalla ihan reporankoina, koska uudessa ympäristössä riitti niin paljon kaikkea kivaa tarkkailemista. Joskin Molla parkkeerasi heti aina jonkun pihatöistä huilaavan jalkoihin! Se on niiiiiin hellyydenkaipuinen nyt. Paroni oli upeassa kuosissa Elinan ja Hannan trimmauksen jäljiltä ja esiintyi todella edukseen. Väri on nyt kyllä ihan mahdottoman hieno! Se on kyllä niin kiva koiruus, jonka parhaat puolet omistajansa Satu saa hyvin esille. Seuraava näyttely taitaa pojalla olla jo ensi viikonloppuna ja siellähän Paronilla olisi jo mahdollisuus valioitua. Saas nähdä miten käy . . . Pidän peukkuja reissullamme Tanskassa. Tässä vielä kuvia viime viikonlopun Tuusniemen keikalta. Kuva näkyy suurempana klikkaamalla sitä.
Juoksut lopuillaan, joten oli aika siistiä puudelit! Ja kyllä taas lähti likaa ja myös karvaa. Nyt onkin sitten puhtaat koirat pitkäksi aikaa. Ostin molemmille tytöille valjaat, koska nyt on ollut Mollassa havaittavissa sellaista yliflegmaattisuutta. Kun olemme tehneet pidempiä aamulenkkejä, ensin puoli tuntia metsässä irti ja sitten kevyen liikentään väylää takaisin päin, niin onhan se ärsyttävää, että koiraa pitää vetää perässä! Mollasta on tullut supertuumaileva ja vielä normaaliakin rauhallisempi. Kuvittelen sen johtuvan mahdollisesta tiineydestä. Tiineysultrakin on jo varattu, maanantaina 3.7. mennään. Valjaat ovat ohutta pantaa paremmat tässä tapauksessa, jos joskus hieman joudun Mollaa vetämään eteenpäin, että "Nyt kuule vain mennään!" Nimittäin juuri mitkään namit ja normihoukutuslelutkaan eivät auta. Alla kuvassa Molla tuumailemassa että "Onko ihan pakko tulla, eikö voitais vain jäädä tähän?" Mutta sitten kun päästään riittävän lähelle kotia, niin jo muuttuvat askeleet huomattavan rivakoiksi! Voi pieni Mollaseni!!!! Eilen maanantaina oli jälleen villakoirien vakiovuoro Nenäinniemen ruohokentällä klo 20-21. Nyt mukana olivat puudelit: Manu, Elmo, Pepe, Kasper, Carlos, Nuppu, Luna, Olivia, Molla, Vickan, Stina ja Lilli. Vaikka puudeleita on erikokoisia isoista uroksista pieniin kääpiönarttuihin, niin homma sujuu varsin mallikkaasti ilman selkkauksia. Sekin on villakoirissa niin mahtava juttu! Meidän villisvuorolla (joka on muuten siis ilmainen vakiovuoro säävarauksella pitkin kesää) tehdään monenmoista ja sillä mennään, mitä kukin haluaa ja toivoo. On ollut toimintaa näyttelyharjoituksista frisbeekurssiin. Nyt viime aikoina olemme harjoitelleet esimerkiksi rallytokoa. Kukin voi treenata myös juuri sitä, mitä koiransa kanssa tarvitsee; seuraamista, paikallaoloa, luoksetuloa jne. Joku saattaa tulla paikalla vain sosiaalistaakseen pentua. Välillä teemme ohitusharjoituksia ja lopuksi usein katsomme pareja, jotka päästämme leikkimään ja kirmaamaan yhdessä. Kivaa ja kaikille stressitöntä rentoa hommaa. Kesä on kauneimmillaan luonnon puolesta. Metsässä on hienoa ja aamuisin linnut laulavat hyvin äänekkään kauniisti. Meidän koirat ovat äänistä erittäin kiinnostuneita, varsinkin Maisa, joka lähes aina uuden linnunlaulun bongattuaan pysähtyy heti kuuntelemaan ja etsimään, että mistä päin se kuuluu, näkyisikö kenties lintua . . . Joku vanha jäänne lienee tämäkin muinoin vedestä lintuja noutavasta rodusta. Ei sen puoleen, että isovillakoirasta voisi todennäköisesti helpostikin kouluttaa lintukoiran tai muuhunkin metsästykseen sopivan. Niin ihanaa kun alkoi loma. Ja sitähän on ollut jo viikko! Lomani tietää myös koirille mukavaa aikaa, kun ei tarvitse olla niin paljon kotona ilman mammaa. Heti koulun päätyttyä kävimme Mollan kanssa kosioreissulla Kontiolahdella ja kaikki meni ihan yli odotusten. Komea poika Edi osasi hommat tosi hienosti ja oli kuin vanha tekijä, vaikka kuitenkin ihan ensikertalainen! Ja Molla . . . no Molla on Molla; kaikki käy ja aina! Mitä vertaan aikaisempiin Maisan kahteen ja Mollan yhteen astutukseen, niin tärppipäivät olivat nyt myös varmaan juuri oikeat. Nyt ei auta kuin odottaa sinne kesäkuun loppuun tai heinäkuun alkuun saakka, jotta päästään tiineysultraan ja varmistuu onko Molla tiineenä vaiko ei. Olen jälleen niin malttamaton ja innokas, että olin jo varailemassa ultraan aikaa, mutta klinikalla eivät olleet tehneet edes vielä työvuorolistoja sinne saakka . . . Kun viime kevään kokemus oli se mikä oli, niin kaikkein parasta kai olisi, kun en puhuisi, kirjoittaisi tai edes ajattelisi yhtään mitään näin etukäteen, ennen kuin synnytys olisi ohi ja pennut muutaman viikon ikäisiä hyvinvoivia . . . Mutta en vain kykene siihen! Jos taas kaikki menee huonosti, niin sitten menee ja sitten itketään! Eilen oli hurjan hieno päivä näin kasvattajana. Manu Kotkasta sai ensimmäisen avoimen luokan ykköstuloksen tokossa Kristiinan kanssa ja nyt odotellaan jatkoa . . . Niin hieno saavutus tältä parilta! Olen heistä tosi ylpeä. Alla Manu alias Villamore Tocco di Maldini ja hieno tuloksensa. Alimmassa kuvassa poika jo hieman reporankana kisan jälkeen! Manniset sen sijaan olivat Pieksämäen ryhmänäyttelyssä ja tämä oli nyt Paronin kolmas näyttely. Ensimmäisellä kerralla kroppa taisi olla liian lyhyt ja sitten toisessa näyttelyssä liian pitkä, mutta nyt se olikin sitten ihan sopiva . . . Hih, niin, koiranäyttelyissä kauneus on täysin tuomarin silmässä! Mutta tosi kiva juttu, että Paroni alias Villamore Vai Capparoni ja Satu palkittiin. Paroni esiintyi ja Satu esitti sen upeasti ja puudeli oli Elinan tekemässä upeassa trimmissä niin edukseen! Olen heistäkin niin ylpeä! Heinäkuun alussa Mikkelissä seuraava koetus. Paroni vasemmalla, tuomarina Vesa Lehtonen ja VSP oli Magicpearl Rosarios' La Bulga. Kesäloma alkoi viileissä säissä, mutta nyt on onneksi lämmennyt. Viileydestä huolimatta luonto on puhjennut kukkaan ja jokainen päivä ihastelen tuolla metsissä niin kauniita valkoisia, sinisiä, violetteja, keltaisia kukkasia. Kävimme koirien kanssa myös mummilassa hieman auttelemassa. Koirat tekivät tuttavuutta mm. fasaaneihin. Juuri kävimme korvasienessä ja saalis oli aikamoisen hyvä. Molla ja Maisa käyttäytyvät muuten hassusti, nyt kun kerrankin niiden juoksut ovat täsmälleen samaan aikaan. Ne astuvat vuoron perään toisiaan ja se sitten näyttää tosi hölmöltä! Aatu ja Sissi kävivät toisissa näyttelyissään toukokuun lopussa.. Tuloksilla ei voi kauheasti kehua näyttelykäyttäytymisen puutteen takia, mutta eipä tuo meitä haittaa. Kauniita ja kivoja koiria ne ovat joka tapauksessa! Niinpä sitten trimmasin molemmat kesäkoiriksi. Sissille jätin hieman enemmän jalkoihin karvaa ja minusta tuo turkin malli sopii neidille erinomaisen hyvin! |