Juoksut lopuillaan, joten oli aika siistiä puudelit! Ja kyllä taas lähti likaa ja myös karvaa. Nyt onkin sitten puhtaat koirat pitkäksi aikaa. Ostin molemmille tytöille valjaat, koska nyt on ollut Mollassa havaittavissa sellaista yliflegmaattisuutta. Kun olemme tehneet pidempiä aamulenkkejä, ensin puoli tuntia metsässä irti ja sitten kevyen liikentään väylää takaisin päin, niin onhan se ärsyttävää, että koiraa pitää vetää perässä! Mollasta on tullut supertuumaileva ja vielä normaaliakin rauhallisempi. Kuvittelen sen johtuvan mahdollisesta tiineydestä. Tiineysultrakin on jo varattu, maanantaina 3.7. mennään. Valjaat ovat ohutta pantaa paremmat tässä tapauksessa, jos joskus hieman joudun Mollaa vetämään eteenpäin, että "Nyt kuule vain mennään!" Nimittäin juuri mitkään namit ja normihoukutuslelutkaan eivät auta. Alla kuvassa Molla tuumailemassa että "Onko ihan pakko tulla, eikö voitais vain jäädä tähän?" Mutta sitten kun päästään riittävän lähelle kotia, niin jo muuttuvat askeleet huomattavan rivakoiksi! Voi pieni Mollaseni!!!!
Eilen maanantaina oli jälleen villakoirien vakiovuoro Nenäinniemen ruohokentällä klo 20-21. Nyt mukana olivat puudelit: Manu, Elmo, Pepe, Kasper, Carlos, Nuppu, Luna, Olivia, Molla, Vickan, Stina ja Lilli. Vaikka puudeleita on erikokoisia isoista uroksista pieniin kääpiönarttuihin, niin homma sujuu varsin mallikkaasti ilman selkkauksia. Sekin on villakoirissa niin mahtava juttu! Meidän villisvuorolla (joka on muuten siis ilmainen vakiovuoro säävarauksella pitkin kesää) tehdään monenmoista ja sillä mennään, mitä kukin haluaa ja toivoo. On ollut toimintaa näyttelyharjoituksista frisbeekurssiin. Nyt viime aikoina olemme harjoitelleet esimerkiksi rallytokoa. Kukin voi treenata myös juuri sitä, mitä koiransa kanssa tarvitsee; seuraamista, paikallaoloa, luoksetuloa jne. Joku saattaa tulla paikalla vain sosiaalistaakseen pentua. Välillä teemme ohitusharjoituksia ja lopuksi usein katsomme pareja, jotka päästämme leikkimään ja kirmaamaan yhdessä. Kivaa ja kaikille stressitöntä rentoa hommaa.
Kesä on kauneimmillaan luonnon puolesta. Metsässä on hienoa ja aamuisin linnut laulavat hyvin äänekkään kauniisti. Meidän koirat ovat äänistä erittäin kiinnostuneita, varsinkin Maisa, joka lähes aina uuden linnunlaulun bongattuaan pysähtyy heti kuuntelemaan ja etsimään, että mistä päin se kuuluu, näkyisikö kenties lintua . . . Joku vanha jäänne lienee tämäkin muinoin vedestä lintuja noutavasta rodusta. Ei sen puoleen, että isovillakoirasta voisi todennäköisesti helpostikin kouluttaa lintukoiran tai muuhunkin metsästykseen sopivan.
Kesä on kauneimmillaan luonnon puolesta. Metsässä on hienoa ja aamuisin linnut laulavat hyvin äänekkään kauniisti. Meidän koirat ovat äänistä erittäin kiinnostuneita, varsinkin Maisa, joka lähes aina uuden linnunlaulun bongattuaan pysähtyy heti kuuntelemaan ja etsimään, että mistä päin se kuuluu, näkyisikö kenties lintua . . . Joku vanha jäänne lienee tämäkin muinoin vedestä lintuja noutavasta rodusta. Ei sen puoleen, että isovillakoirasta voisi todennäköisesti helpostikin kouluttaa lintukoiran tai muuhunkin metsästykseen sopivan.