Niin tämä kesäloma 2020 lähenee loppuaan ja työt jälleen alkavat. Loma on ollut ihana. Edes korona ei sitä ole päässyt pilaamaan! En ole taas kirjoitellut aikoihin tänne, mutta nyt on niin paljon kivoja kuvia, että on jo aika. Muutamat pikkureissut tehtiin; kesäkuussa oli ilman koiria keikka Helsinkiin ja sitten heinäkuussa vähän pidempi keikka akselilla Seinäjoki-Kristiinankaupunki-Rauma-Meri-Teijo. Sinne puudelitkin otettiin mukaan. Ja viimeinen mukava mökkireissu suuntautui Saimaan Lohilahteen. Juhannusta juhlittiin hyvässä seurasssa mölkky-, ym. kisoin Hankasalmen Armisveden äärellä.
Villamore Arte pennut täyttivat juuri jo 3 vuotta ja Sissikin jo 4 vuotta! Molla täyttää syyskuun alussa jo 8 vuotta ja Maisa joulukuussa kokonaiset 12 kunnioitettavaa vuotta. Maisan ensimmäiset, Tocco-pennut ovat nyt 9-vuotiaita ja harmaat Vai-pennut 7-vuotiaita. Taas on todettava, että huh kun aika kiitää!
Eilen piti vähän itkeskellä, kun Maisa lopetti aamulenkillä kävelemisen ja sen toinen takajalka tärisi, se ei varannut jalalle ollenkaan, luulin ettemme kotiin pääse takaisin. No ontuen siitä sitten kuitenkin jotenkin kotiin selvittiin (kännykkäkin oli nimittäin jäänyt kotiin pöydälle . . . ) ja tutkiessani Maisan jalkaa en havainnut siinä ensin mitään erikoista. Maisa ei myöskään vingahtanut yhtään jalkaa painellessani jne. MUTTA. Sitten homma selvisi, kun olin jo todellakin rääkynyt kuin putous ja nähnyt jo sieluni silmillä, miten loppu lähenee ja klinikalle on lähdettävä . . . Mummo-koirani nilkassa karvojen alla olikin suuri pullea punkki ! SE se oli . . . En voinut muuta kuin nauraa tälle meidän DRAMA QUEENILLE ! ! ! Voi hyvänen aika. Ehkäpä punkki oli yrittänyt jo irrottautua nilkasta tms. ja oli aiheuttanut jotain nipistelyä tai muuta tuntemusta Maisalle. No kiittelin ällöttävää punkkia, tuhosin sen ja olin onnellinen ettei koira ollut halvaantumassa tai jotain muuta hirvittävää.
Villamore Arte pennut täyttivat juuri jo 3 vuotta ja Sissikin jo 4 vuotta! Molla täyttää syyskuun alussa jo 8 vuotta ja Maisa joulukuussa kokonaiset 12 kunnioitettavaa vuotta. Maisan ensimmäiset, Tocco-pennut ovat nyt 9-vuotiaita ja harmaat Vai-pennut 7-vuotiaita. Taas on todettava, että huh kun aika kiitää!
Eilen piti vähän itkeskellä, kun Maisa lopetti aamulenkillä kävelemisen ja sen toinen takajalka tärisi, se ei varannut jalalle ollenkaan, luulin ettemme kotiin pääse takaisin. No ontuen siitä sitten kuitenkin jotenkin kotiin selvittiin (kännykkäkin oli nimittäin jäänyt kotiin pöydälle . . . ) ja tutkiessani Maisan jalkaa en havainnut siinä ensin mitään erikoista. Maisa ei myöskään vingahtanut yhtään jalkaa painellessani jne. MUTTA. Sitten homma selvisi, kun olin jo todellakin rääkynyt kuin putous ja nähnyt jo sieluni silmillä, miten loppu lähenee ja klinikalle on lähdettävä . . . Mummo-koirani nilkassa karvojen alla olikin suuri pullea punkki ! SE se oli . . . En voinut muuta kuin nauraa tälle meidän DRAMA QUEENILLE ! ! ! Voi hyvänen aika. Ehkäpä punkki oli yrittänyt jo irrottautua nilkasta tms. ja oli aiheuttanut jotain nipistelyä tai muuta tuntemusta Maisalle. No kiittelin ällöttävää punkkia, tuhosin sen ja olin onnellinen ettei koira ollut halvaantumassa tai jotain muuta hirvittävää.
Maisa
Molla
Arte-pentujen Whatsappiin paukkuu yhä näin kolmen vuoden jälkeenkin vielä lähes päivittäin paljon kuvia ja se on niiiiiiiin hieno juttu! Eli perustamani ryhmä tuli tarpeeseen ja on oikein kiva seurata Mollan pentujen elämää. Ja etenkin se on useimmiten hyvin hauskaa; milloin Onni on toimistotyössä tai Sylvi toimii Taalasmaana ikkunassa kytiksellä jne. Tässä alla ryhmässä julkaistuja tuoreita kuvia Arte-pennuista ja vähän muistakin.
Meri-Teijon kansallispuisto oli tosi kaunis alue ja muutenkin Matildedalin kylä ym. olivat niin ihania! Sää oli silloin aikamoisen helteinen, joten koirien lenkkeilyä oli rajoitettava. Muutenkin tuo Maisan liikunta saa olla jo kevyempää, koska se hengästyy jo aika lailla, mutta silti sitten välillä innostuu hirveästi ja leluja pitää ottaa mukaan lenkeille ja piilottaa jne.
Fiina ja Mari olivat myös meillä pariin otteeseen. Silloinhan siihen aina liittyy myös trimmiä . . . Toivon mukaan Fiinuskaan turkin pahin takkuaminen alkaisi nyt loppua pikku hiljaa, ainakin siitä oli jo paljon merkkejä; tukikarvaa on alkanut kovasti jo kasvaa! Nyt tässä syksyllä on muutamat näyttelyt ja nythän typykkä onkin sitten jo kaksi täyttänyt ja kisaa avoimessa luokassa. Menemme ainakin Clubbariin Aulangolle, Helsinkiin Tuomarinkartanoon ja syksyllä myöhemmin Lahteen. Fiina on kyllä niin maailman ihanin luonteeltaan, oikeasti tuosta ei voi enää koiran luonne olla upeampi! Kyllä olemme niin onnekkaita kun meillä on tällainen kultakimpale!
Yllä Molla ja Maisa Mikkelin Kenkäverossa.