Miten suloisia voivat koiranpennut ollakaan . . . Miten olemattoman pikkuisia ja kuitenkin jo ihan valmiita koiria! Sitä ei voi lakata ihmettelemästä. Tässähän nämä päiväni oikein hyvin kuluisivat vain pentulaatikkoon tuijottaen ja ihastellen, mutta kyllä tässä on nyt ryhdistäydyttävä. Kävinkin siksi jumpassa. Ja onhan sitä töissäkin käytävä! En uskalla vielä jättää pesuetta tänne työpäivän ajaksi yksin. Onneksi olen saanut hyviä peräänkatsojia tänne tutuista nuorista ja meidän Vallekin saapuu kotiin apuun pariksi päiväksi tällä viikolla. Eihän siinä muuta, mutta pikkuisimpien ruokailua on vähän valvottava. Olen kuitenkin miettinyt, että kolmannella viikolla kaikki ovat jo niin vahvoja ja isoja, että sitten saavat olla jo päinsä. Nyt tuo Mollan syöminenkin on ollut vielä tarkkailun alla ja on tietysti jatkossakin, niin kauan kuin maito on pentujen ainoa ravinto. Nyt Mollalle on alkanut maistumaan ihan normiruuat, kuten broilerin kaulat, siivet, lihapötköt kasvissoseineen. Juomana on yhä pääasiassa lihaliemi höystettynä hunajalla, kermalla ja välillä myös keltuaiselle. Se maistuu Mollalle tosi hyvin! Valitettavasti hirvenluut jo loppuivat pakastimesta, joten nyt on turvauduttava vähemmän herkulliseen lihaliemeen. Maitoa näyttää riittävän hyvin kaikille pennuille, kun painot ovat nyt jo kaksinkertaistuneet. Kainalonisät ovat ne, joista ei ilmeisesti heru maitoa ihan samoin kuin alemmista nisistä ja siksipä siirtelen välillä pienimpiä sinne alanisille. Isot jaksavat imeä kainalonisistäkin, sillä kyllä niistäkin pitäisi imeä jatkuvasti, muuten niistä ei pian tule mitään. Alapuolella olevista kuvista näkyy, miten masut ovat pyöristyneet ja pennut alkavat olla ihastuttavia pulleroita.
Nukuin tänään päiväunet. Ihan pakko. Muuten ei näin katkonaisilla unilla jaksa. Kuvittelin jo, että voisin pian siirtyä omaan sänkyyn nukkumaan tästä pentulaatikon vierestä . . . mutta ei. Ei vielä. Viime yönäkin pikkuisin vikisi sydäntäsärkevästi ja oli jumissa Mollan selän takana. Silloin oli tietysti apuni tarpeen. Kyllä se Mollakin tosin olisi pian siirtynyt. Mutta jotenkin sitä haluaa ottaa ihan varman päälle tämän alun, ettei mitään kamalaa tapahtuisi. Aamulla kun nostin pääni tästä sohvalta (onneksi tässä on hyvä nukkua), niin minua odotti yllätys; Molla ja Maisa seisoivat molemmat pentulaatikossa ja katselivat yhdessä pentusia! Ilmeisesti Molla oli nyt antanut Maisalle luvan tulla tutustumaan jälkikasvuunsa! Toinenkin ylläri odotti; Molla oli käynyt pissillä yhdellä matolla. Nyt se on alkanut juomaan koko ajan enemmän ja enemmän, joten tänä yönä päästän sen ainakin pari kertaa takapihalle.
Eilen sain kivoja uutisia Joensuusta. Siellä oli Maisan 4v. harmaa pentu Paroni ollut koiranäyttelyssä rotunsa paras upealla ranskalaistuomarin arvostelulla Se oli myös Paronin ensimmäinen kansainvälinen sertifikaatti. Onnea ja isot kiitokset Paronin perheelle! Eikä yhtään pienempää kiitosta Elinalle, joka trimmasi Paronin huippukomeaan kuntoon!
Tänään sain myös kivoja uutisia. Maisan valkoinen 6v. pentu Manu Kotkasta oli tehnyt hienon suorituksen avoimen luokan TOKO-kisassa omistajansa kanssa. Ihan ykkösluokkaa tulos ei ollut (raja on 256), mutta kakkostulos pisteillä 226, josta on hyvä jatkaa. Onnea myöskin heille!
Eilen sain kivoja uutisia Joensuusta. Siellä oli Maisan 4v. harmaa pentu Paroni ollut koiranäyttelyssä rotunsa paras upealla ranskalaistuomarin arvostelulla Se oli myös Paronin ensimmäinen kansainvälinen sertifikaatti. Onnea ja isot kiitokset Paronin perheelle! Eikä yhtään pienempää kiitosta Elinalle, joka trimmasi Paronin huippukomeaan kuntoon!
Tänään sain myös kivoja uutisia. Maisan valkoinen 6v. pentu Manu Kotkasta oli tehnyt hienon suorituksen avoimen luokan TOKO-kisassa omistajansa kanssa. Ihan ykkösluokkaa tulos ei ollut (raja on 256), mutta kakkostulos pisteillä 226, josta on hyvä jatkaa. Onnea myöskin heille!