Kuvassa on Edi, Arte -pentueen isukki. Pidemmältä nimeltään Nerian Gabbara. Edi asustaa Kontiolahdellla, mutta ehkäpä pääsee tänne vielä jälkikasvuaan moikkaamaan myöhemmin! Kiitokset Kolehmaisen Jaanalle ja Tuomisen Paulallekin, että ihana Edi sai olla Mollan valittu!
Nyt kun pari tuntia päiväunta on takana, ruoka ja sauna, niin pystyn jälleen ajattelemaan selkeämmin. On keskityttävä varmistamaan varsinkin noiden kahden pienimmän elämä, lisäruokaa säännöllisin välein ja lämpöä on oltava riittävästi. Laitettiinkin jo yöllä Sissiä varten hankittu lämpötyyny pentulaatikon pohjalle. Tosin se voisi olla hieman suurempi kooltaan. Pitäisiköhän hankkia toinenkin . . .
Todella vaikeaa nyt on nähdä kuka imee kunnolla ja keneltä jää jokin ruokahetki vähemmälle. Koska nisät eivät riitä kerralla kaikille, voisi olla hyvä alussa kasvun varmistamiseksi antaa viiden pennun aina kerralla olla imemässä. Näin pysyisi ainakin selvillä, että kaikki saavat maitoa. Kun pennut kasvavat, asiaan ei sitten enää tarvitse kiinnittää niin paljon huomiota, kun varmasti itsekin osaavat jo pitää huolen nisälle pääsystä. Nyt siellä on kuitenkin ne pari pikkuista, jotka auttamatta jäävät muiden vahvempien jalkoihin . . . Välillä homma näyttää todella kahden kerroksen väeltä! Aivan päällekkäin, ristikkäin ja lomittain pieniä, vielä vaaleanpunaisia pikkuneniä ja jalkoja. Voi ihanuus.
Molla synnytti siis näin valtavan katraan ihan hurjan nopsaan. Noin viidessä tunnissa! Aikamoinen urakka ja kyllä Molla olikin tosi väsynyt. Kun muutama viimeinen syntyi, se ei enää jaksanut oikein kalvoja repiä. Molla ei halua poistua tietenkään laatikosta ollenkaan. Mutta sain sen kuitenkin suihkuhuoneeseen sen verran, että sain pestyä peräpään kamalat sotkut ja veret pois. Näin on pennuillakin puhtaampaa, eikä tarvitse koko ajan katsoa, meneekö joku Mollan alapäähän ja saa kaikki töhnät nassuunsa. Molla yrittää stimuloida pentuja lähes koko ajan nuolemalla ja puhtaanapitokin on tietysti tärkeää. Niin hyvä äiti! Molla on syönyt tänään jo pari keitettyä kieltä, maksalaatikkoa ja yhden valmiskoiranruoka-annoksen. Sitten se on saanut voimajuomaa jo monta kertaa; siinä on kananmunankeltuaista, lämmintä vettä sekä hunajaa. Hyvin on maistunut.
Maisa kun kurkisti aamulla ensimmäisen kerran nurkan takaa, että mitä ihmettä täällä on oikein yön aikana tapahtunut, niin silloin mulkaisi Maisaa kerran ja murisi matalasti ja hiljaa. Maisa on fiksu ja pysyttelee tästä yhdestä komennosta kaukana pentulaatikosta!
Tästä se alkaa kahdeksan viikon varsinainen puudelishow ! ! !
Nyt kun pari tuntia päiväunta on takana, ruoka ja sauna, niin pystyn jälleen ajattelemaan selkeämmin. On keskityttävä varmistamaan varsinkin noiden kahden pienimmän elämä, lisäruokaa säännöllisin välein ja lämpöä on oltava riittävästi. Laitettiinkin jo yöllä Sissiä varten hankittu lämpötyyny pentulaatikon pohjalle. Tosin se voisi olla hieman suurempi kooltaan. Pitäisiköhän hankkia toinenkin . . .
Todella vaikeaa nyt on nähdä kuka imee kunnolla ja keneltä jää jokin ruokahetki vähemmälle. Koska nisät eivät riitä kerralla kaikille, voisi olla hyvä alussa kasvun varmistamiseksi antaa viiden pennun aina kerralla olla imemässä. Näin pysyisi ainakin selvillä, että kaikki saavat maitoa. Kun pennut kasvavat, asiaan ei sitten enää tarvitse kiinnittää niin paljon huomiota, kun varmasti itsekin osaavat jo pitää huolen nisälle pääsystä. Nyt siellä on kuitenkin ne pari pikkuista, jotka auttamatta jäävät muiden vahvempien jalkoihin . . . Välillä homma näyttää todella kahden kerroksen väeltä! Aivan päällekkäin, ristikkäin ja lomittain pieniä, vielä vaaleanpunaisia pikkuneniä ja jalkoja. Voi ihanuus.
Molla synnytti siis näin valtavan katraan ihan hurjan nopsaan. Noin viidessä tunnissa! Aikamoinen urakka ja kyllä Molla olikin tosi väsynyt. Kun muutama viimeinen syntyi, se ei enää jaksanut oikein kalvoja repiä. Molla ei halua poistua tietenkään laatikosta ollenkaan. Mutta sain sen kuitenkin suihkuhuoneeseen sen verran, että sain pestyä peräpään kamalat sotkut ja veret pois. Näin on pennuillakin puhtaampaa, eikä tarvitse koko ajan katsoa, meneekö joku Mollan alapäähän ja saa kaikki töhnät nassuunsa. Molla yrittää stimuloida pentuja lähes koko ajan nuolemalla ja puhtaanapitokin on tietysti tärkeää. Niin hyvä äiti! Molla on syönyt tänään jo pari keitettyä kieltä, maksalaatikkoa ja yhden valmiskoiranruoka-annoksen. Sitten se on saanut voimajuomaa jo monta kertaa; siinä on kananmunankeltuaista, lämmintä vettä sekä hunajaa. Hyvin on maistunut.
Maisa kun kurkisti aamulla ensimmäisen kerran nurkan takaa, että mitä ihmettä täällä on oikein yön aikana tapahtunut, niin silloin mulkaisi Maisaa kerran ja murisi matalasti ja hiljaa. Maisa on fiksu ja pysyttelee tästä yhdestä komennosta kaukana pentulaatikosta!
Tästä se alkaa kahdeksan viikon varsinainen puudelishow ! ! !