Pian koittaa se hetki, kun pennut lähtevät uusiin koteihinsa. Koen vahvaa eroahdistusta. Toisaalta helpotusta. Huomenna tulee täyteen 7 viikkoa tätä ihanaa rumbaa. Ei ole ollut juurikaan vapaa-ajan ongelmia ja mieheni mittakin alkaa kai olla jo täysi, vaikka ihan uskomattoman paljon ja hienosti hän on minua tässä prosessissa koko ajan auttanut! Huomenna sunnuntaina lähtee siis ensimmäinen pentu uuteen kotiinsa Espooseen. Siellä Sylvin (joka on yllä kuvassa) seurana tulee olemaan Maisan nelivuotias pentu Alma, joka jo todistetusti osaa olla niin upeasti pienen pennun kanssa. Kiitos jo etukäteen ihanalle Marille ja muulle perheelle!
Toisaalta on niin huojentunut olotila. Olen saanut jokaiselle pennulle ihan parhaat mahdolliset ihmiset ja kodit. En voisi olla luottavaisempi, kun pian lähetän Mollan vauvat pian uusiin koteihin isoon maailmaan. Mutta ei kaikki loppuun asti ole aivan tanssien sujunut . . . Ihan kamalaa oli viime viikon eläinlääkärin tarkastuksessa saada tietää parin pennun hammaspuutoksista maitohampaissa. Mitä jatkossa ehkä seuraakaan liittyen tähän, tai sitten ei seuraa mitään kummallista, se jää nähtäväksi. Ei voi muuta kuin toivoa parasta mahdollista lopputulosta. Kun pentuja on näin paljon, kasvattajan olisi jo etukäteen varauduttava siihen, että kaikenlaista ennalta odottamatonta saattaa tapahtua ja ilmetä. Ja mikä tärkeintä, sitten on oltava rehellinen kaikissa asioissa. Valitettavasti näihin ikäviin yllätyksiin ei voi kukaan ennalta varautua, muuta kuin niin, että on suunnittelee ja selvittää terveystaustat mahdollisimman hyvin.
Tänään kaunis päivä mahdollisti koko päivän ulkoilun ja jopa nukkumisen terassilla. Kymmenen meno on ollut aikamoista ja vaikka kuinka olen yrittänyt saada kivoja valokuvia pentujen touhuista, niin ei se meinaa vain amatööriltä onnistua, niin vikkeliä taaperot ovat! Onneksi ne ovat välillä myös nukkuneet oikein sikeästi! :D
Rekisterinimet on nyt annettu pennuille ja useimmilla on myös jo kutsumanimi. Rekisteröinti on valmis. Pennut on myös sirutettu. Eläinlääkärin tarkastus on käyty. Italialaiset taiteilijat ovat energisen vallattomia kun heräävät ja hieman syövät. Mellastus ja juoksu on niin mahdotonta, että hengästyn siinä melkein itsekin vain katsellessa touhua. Viime aamuyöstä taisin olla vähän höpsö jo itsekin . . . ehkä johtuen pienestä väsymyksestä. Kun pennut vikisivät klo 5.30, niin nousin ja pakotin emon menemään häkkiin imettämään. Kannustin, että "Kyllä se pian loppuu Molla!!! Mene nyt vain vielä!" Pennut eivät tulleet emon luokse ja se alkoi murisemaan pennuille. Ajattelin "Kylläpä se imetys nyt sitten loppui kuin seinään..." Kunnes tajusin, että olin työntänyt Maisan häkkiin!!!!!
Toisaalta on niin huojentunut olotila. Olen saanut jokaiselle pennulle ihan parhaat mahdolliset ihmiset ja kodit. En voisi olla luottavaisempi, kun pian lähetän Mollan vauvat pian uusiin koteihin isoon maailmaan. Mutta ei kaikki loppuun asti ole aivan tanssien sujunut . . . Ihan kamalaa oli viime viikon eläinlääkärin tarkastuksessa saada tietää parin pennun hammaspuutoksista maitohampaissa. Mitä jatkossa ehkä seuraakaan liittyen tähän, tai sitten ei seuraa mitään kummallista, se jää nähtäväksi. Ei voi muuta kuin toivoa parasta mahdollista lopputulosta. Kun pentuja on näin paljon, kasvattajan olisi jo etukäteen varauduttava siihen, että kaikenlaista ennalta odottamatonta saattaa tapahtua ja ilmetä. Ja mikä tärkeintä, sitten on oltava rehellinen kaikissa asioissa. Valitettavasti näihin ikäviin yllätyksiin ei voi kukaan ennalta varautua, muuta kuin niin, että on suunnittelee ja selvittää terveystaustat mahdollisimman hyvin.
Tänään kaunis päivä mahdollisti koko päivän ulkoilun ja jopa nukkumisen terassilla. Kymmenen meno on ollut aikamoista ja vaikka kuinka olen yrittänyt saada kivoja valokuvia pentujen touhuista, niin ei se meinaa vain amatööriltä onnistua, niin vikkeliä taaperot ovat! Onneksi ne ovat välillä myös nukkuneet oikein sikeästi! :D
Rekisterinimet on nyt annettu pennuille ja useimmilla on myös jo kutsumanimi. Rekisteröinti on valmis. Pennut on myös sirutettu. Eläinlääkärin tarkastus on käyty. Italialaiset taiteilijat ovat energisen vallattomia kun heräävät ja hieman syövät. Mellastus ja juoksu on niin mahdotonta, että hengästyn siinä melkein itsekin vain katsellessa touhua. Viime aamuyöstä taisin olla vähän höpsö jo itsekin . . . ehkä johtuen pienestä väsymyksestä. Kun pennut vikisivät klo 5.30, niin nousin ja pakotin emon menemään häkkiin imettämään. Kannustin, että "Kyllä se pian loppuu Molla!!! Mene nyt vain vielä!" Pennut eivät tulleet emon luokse ja se alkoi murisemaan pennuille. Ajattelin "Kylläpä se imetys nyt sitten loppui kuin seinään..." Kunnes tajusin, että olin työntänyt Maisan häkkiin!!!!!