Toivottavasti on vielä kesää jäljellä, vaikka työt alkavatkin huomenna. Tähän saakka kesä on ollut mitä upein, ainakin tällaiselle kuumuudesta tykkäävälle ihmiselle. Muutenkin oli kiva ja erittäin rentouttava loma. Paljon kuitenkin oli myös suurta surua puudeleiden Martin (Maisan 10v pentu) ja mamma-Maisan siirryttyä täältä ikuisuuteen. Se on sitten hirvittävää, vaikka siihen kuinka yrittäisi valmistautua ja ajattelee järjellä sen olevan se viimeinen parhaan ystävän palvelus . . .
Jotkut saattavat ajatella, että "Se oli vain koira." , mutta tuo ajatteluhan ei vain mene noin. Minulle Maisa oli enemmän kuin koira. Koin puudelini, elämäni koiran kanssa niin paljon yhteisiä ihania hetkiä, se rakasti minua aina ja oli aina onnellinen seurassani ja teki minutkin hyvin onnelliseksi. Hirmuinen ikävä on ja taas itkettää, vaikka olen asiasta jo pystynyt puhumaan hyvinkin. Pahimpia ovat vielä ne hetket, kun joku tuttu tai ihan puolituttu, joka meidät on Neniksessä tottunut näkemään lenkillä, tulee Mollaa ja minua vastaan ja kysyy heti, missäs Maisa on? Näin tapahtui tänäkin aamuna kaksi kertaa . . .
Jotkut saattavat ajatella, että "Se oli vain koira." , mutta tuo ajatteluhan ei vain mene noin. Minulle Maisa oli enemmän kuin koira. Koin puudelini, elämäni koiran kanssa niin paljon yhteisiä ihania hetkiä, se rakasti minua aina ja oli aina onnellinen seurassani ja teki minutkin hyvin onnelliseksi. Hirmuinen ikävä on ja taas itkettää, vaikka olen asiasta jo pystynyt puhumaan hyvinkin. Pahimpia ovat vielä ne hetket, kun joku tuttu tai ihan puolituttu, joka meidät on Neniksessä tottunut näkemään lenkillä, tulee Mollaa ja minua vastaan ja kysyy heti, missäs Maisa on? Näin tapahtui tänäkin aamuna kaksi kertaa . . .
Yllä olevassa kuvassa olimme Maisan kanssa Tallinnassa koiranäyttelyssä sen nuoruuden päivinä. Kehässä Maisa oli kaunotar ja sen kanssa oli kiva tehdä näyttelyreissuja. Iso kiitos siitä, että Maisasta tuli kansainvälinen muotovalio, kuuluu ystävälleni Intken Elinalle, joka aina sai meidät houkuteltua vaikka minne näyttelyihin ja reissut ovat yhä ikimuistettavia!
Maisalla oli kaksi pentuetta; ensimmäinen valkoinen Tocco-pentue Pelen kanssa vuonna 2011, sekä toinen harmaa Vai-pentue Texasin kanssa vuonna 2013. Yhteensä 13 pentua. Tällöin opin taas kaikenlaista kasvattajana. Esimerkiksi sen, että kaikki ei todellakaan mene aina kuin Strömsössä; astutus ei onnistukaan ihan helposti aina, oli nisätulehdusta, kitalakihalkioinen elinkelvoton pentu jne. Pääasiassa homma hoitui molemmilla kerroilla sitten kuitenkin loppupeleissä erinomaisesti ja Maisa oli ihan mainio äiti ja pennuista kasvoi aivan ihastuttavia puudeleita. Yläkuvassa yksi Tocco-pennuista.
Maisan kanssa oli kiva harrastaa. Teimme ja osallistuimme paljon. Oli näyttelyitä, agilitya, rallytokoa, vinttikoirien maastojuoksua, noseworkia. Agilityyn Maisan moottori ei ehkä ihan riittänyt ja jossain vaiheessa en sitten enää jaksanut itse panostaa tarpeeksi. Maisa oli mielestäni tosi älykäs ja se käytti sumeilematta hyödykseen kaikki omat mokani :D . Viimeiset vuodet pyhitimme lähinnä metsässä lenkkeilyyn, lelujen sekä namien etsimiseen ja arkitokoiluun.
Maisa oli myös koulukoira. Se kävi monen vuoden ajan koulussa kuuntelemassa pienten oppilaitteni lukemista, pyöritti jättinoppaa, josta lapset saivat tehtäviä, hurautti onnenpyörän käyntiin ja siitä jälleen seurasi lapsille tehtäviä, oli kaikkien rapsuteltavana ja nautti siitä silmin nähden. Milloin se makoili lasten kanssa lattialla silmät kiinni nautiskellen ja milloin nuuskutti lasten löydöksiä metsäretkillämme. Puudelini oli erinomainen lasten kanssa. Lapset olivat myös aina erinomaisen hyvin käyttäytyviä Maisan kanssa.
Maisalla oli tapana aina nauraa niille ihmisille, joista se tykkäsi ihan erityisesti. Yritin monta kertaa ottaa kuvan Maisan valloittavasta ja oikeastaan hyvin hassusta hammashymystä. Mutta en koskaan onnistunut siinä valitettavasti! Se aukaisi suunsa niin suureksi kuin saattoi ja paljasti koko hyvän hammaskalustonsa ja hyppäsi yleensä samalla hyväntahtoisesti vasten tätä mieluisaa henkilöä.
Maisa oli elämäni koira. Onneksi on paljon ihania muistoja, mutta tulen kaipaamaan sitä aina. Maisa eli hyvän ja pitkän, onnellisen elämän kanssamme ja ilostutti elämäämme. Kiitos Maisa että olit ihana koirani!
MAISA
Snobbhill's Wee Waltzing Mathilda
5.12.2008-14.7.2021
Snobbhill's Wee Waltzing Mathilda
5.12.2008-14.7.2021