Tässä meidän tytöt Maisa ja Molla pikkukerällä molemmat iltalenkin jälkeen.
Koronavuosi 2020 on takana ja toivottavasti pandemia pian alkaisi jo kokonaan hellittämään, mutta eipä se nyt kyllä ihan siltä näytä . . . Ihanaa kun saatiin lunta ja pakkasta, koiratkin tykkäävät. Vielä kun tuon Päijänteen jää jäätyisi niin, että sinnekin jälleen uskaltaisi lähteä viilettämään; kävellen, suksilla, retkiluistimin tai vaikkapa potkurilla.
Maisan selkä on välillä ihan hyvä, spondyloosivaivasta ei juuri tietoakaan. Ihan päivittäin Maisa vielä innostuu lenkillä ja sille on ihan pakko löytää jokin sopiva kannettava karahka metsäpolulta. Väillä 12-vuotiaasta mummelista huomaa, että selkä on jäykkä ja meno on hitaampaa, ylös- ja alasmenot hankalahkoja. Maisasta on tullut niin seesteinen ja fiksu, no fiksuhan se aina on ollut, mutta näin leppoisa ei ikinä ennen. Ja ihan joka sanan se kyllä ymmärtää. No ei ehkä aivan jokaista kuitenkaan.
Mollan pitäisi aloittaa vähän dieettiä. Sille on kertynyt muutama kilo ylimääräistä, ruoka kun maistuu niin hyvältä! Olen käynyt Espoossa pari kertaa Fiinaa trimmaamassa ja yllätys yllätys, uskokaa tai älkää minut hyvin tuntevat tuttuni; trimmasin Fiinan marraskuussa continental-turkkimalliin, joka on juuri se puudeleiden palleropyllerökampaus, jollaista en ole koskaan omilleni leikannut! Ja siksi en ole leikannut, koska en vain yksinkertaisesti pidä siitä mallista. Mutta jos Fiinalle toivon mukaan pennutkin syntyvät tässä keväällä, niin on sanottava, että silloin tämä trimmi helpottaa hommaa, kun turkki kutenkin halutaan pitää näyttelykelpoisena.
Pentukyselyitä satelee. Nyt määrä on jo niin valtava, että tuonne Pennut-sivulle oli ihan pakko kirjoittaa, etten ota enää uusia kyselyitä vastaan. Jo nyt tulee olemaan erittäin vaikea homma valita mahdollisille tuleville pennuille kodit, sillä niin paljon on upean kuuloisia, jo vuosia isovillakoiran hankintaa harkinneita perheitä. Pian julkistan täällä Fiinan tulevan siipan nimen.
Koronavuosi 2020 on takana ja toivottavasti pandemia pian alkaisi jo kokonaan hellittämään, mutta eipä se nyt kyllä ihan siltä näytä . . . Ihanaa kun saatiin lunta ja pakkasta, koiratkin tykkäävät. Vielä kun tuon Päijänteen jää jäätyisi niin, että sinnekin jälleen uskaltaisi lähteä viilettämään; kävellen, suksilla, retkiluistimin tai vaikkapa potkurilla.
Maisan selkä on välillä ihan hyvä, spondyloosivaivasta ei juuri tietoakaan. Ihan päivittäin Maisa vielä innostuu lenkillä ja sille on ihan pakko löytää jokin sopiva kannettava karahka metsäpolulta. Väillä 12-vuotiaasta mummelista huomaa, että selkä on jäykkä ja meno on hitaampaa, ylös- ja alasmenot hankalahkoja. Maisasta on tullut niin seesteinen ja fiksu, no fiksuhan se aina on ollut, mutta näin leppoisa ei ikinä ennen. Ja ihan joka sanan se kyllä ymmärtää. No ei ehkä aivan jokaista kuitenkaan.
Mollan pitäisi aloittaa vähän dieettiä. Sille on kertynyt muutama kilo ylimääräistä, ruoka kun maistuu niin hyvältä! Olen käynyt Espoossa pari kertaa Fiinaa trimmaamassa ja yllätys yllätys, uskokaa tai älkää minut hyvin tuntevat tuttuni; trimmasin Fiinan marraskuussa continental-turkkimalliin, joka on juuri se puudeleiden palleropyllerökampaus, jollaista en ole koskaan omilleni leikannut! Ja siksi en ole leikannut, koska en vain yksinkertaisesti pidä siitä mallista. Mutta jos Fiinalle toivon mukaan pennutkin syntyvät tässä keväällä, niin on sanottava, että silloin tämä trimmi helpottaa hommaa, kun turkki kutenkin halutaan pitää näyttelykelpoisena.
Pentukyselyitä satelee. Nyt määrä on jo niin valtava, että tuonne Pennut-sivulle oli ihan pakko kirjoittaa, etten ota enää uusia kyselyitä vastaan. Jo nyt tulee olemaan erittäin vaikea homma valita mahdollisille tuleville pennuille kodit, sillä niin paljon on upean kuuloisia, jo vuosia isovillakoiran hankintaa harkinneita perheitä. Pian julkistan täällä Fiinan tulevan siipan nimen.