Joulua kohti mennään jo kovaa vauhtia! Kulunut syksy on ollut mukavaa aikaa. Kotona on ollut kivaa, töissä on ollut kivaa ja asiat ovat muutenkin hyvin. Päällimmäisenä mielessä on aivan mieletön suppilovahverokausi. Huh huh. Niitä on muuten kerätty omaksi ja sukulaisten sekä ystävienkin iloksi. Ja mikäs sen hienompaa hommaa on kuin hyvällä säällä tallustaa koirien kanssa kauniissa, niin rauhoittavan vihreässä sammalmetsässä ja löytää aarteita! Ihan parasta. Tärkein mindfulness minulle . . .
Ennen suppiskautta keräsimme tietysti muitakin sieniä, joita nyt valitettavasti ei tänä syksynä juurikaan ollut. Herkkutatteja löytyi sentään jonkin verran. Mutta tulipa kuitenkin etsittyä ja Tuulan kanssa löysimme Tuusniemeltä mitä ihmeellisimpiä lajeja . . . Ja kyllä meillä oli hauskaa, kun keksimme niille nimiä. Sää tuona syyskuisena viikonloppuna oli upea ja emmepä me paljoa sisällä viihdyttykään. Kiitos Tuula jälleen hyvästä seurasta, ihanasta viikonlopusta ja onnea sinulle tänään syntymäpäivänäsi! Meidän ystävyyttä takana jo 38 vuotta. Apua, kuulostaa kauhealta ja samalla niin hienolta. Seuraavat kuvat ovat kaikki Tuusniemeltä.
Paljpn muutakin merkittävää on tämän syksyn aikana tapahtunut. Syyslomalla olimme jälleen "Lyhytterapeuttimatkalla", vaikkakin yksi jäsen puuttuikin. Toivottavasti poissaolo oli vain väliaikainen! Kolusimme Leenan kanssa Krakovaa ristiin rastiin kovin kulttuuripitoisesti. Näimme Auschwitch-Birkenau-keskitysleirit kaikessa kauheudessaan ja Wieliczkan suolakaivokset tekivät vaikutuksen. Olipa jälleen ihan mahtava reissu!
Ennen tuota matkaa olimme Timon kanssa Helsingissä häämatkalla ja kävimme mm. uudessa Amos Rex -museossa kokemassa tosi upean näyttelyn. Mukavan lauantain, johon kuului myös hauska keilaturnaus Vilman ja Vallen kanssa, kruunasi Helsingin kaupunginteatterin musikaali Kinky Boots. Ihan oikeasti maailmanluokan esitys. Ihan pakko oli vielä sunnuntaina käyskennellä Hietaniemen hautausmaalla, joka on aina niin hieno syysväreissään! Helsingin reissujen pitäisi olla aina paljon pidempiä, koska aina jää kaivelemaan, kun en ehdi joka paikassa käydä. Siellä suunnalla olisi niin monta puudelikasvattiani mukavine perheineen . . .
Ennen tuota matkaa olimme Timon kanssa Helsingissä häämatkalla ja kävimme mm. uudessa Amos Rex -museossa kokemassa tosi upean näyttelyn. Mukavan lauantain, johon kuului myös hauska keilaturnaus Vilman ja Vallen kanssa, kruunasi Helsingin kaupunginteatterin musikaali Kinky Boots. Ihan oikeasti maailmanluokan esitys. Ihan pakko oli vielä sunnuntaina käyskennellä Hietaniemen hautausmaalla, joka on aina niin hieno syysväreissään! Helsingin reissujen pitäisi olla aina paljon pidempiä, koska aina jää kaivelemaan, kun en ehdi joka paikassa käydä. Siellä suunnalla olisi niin monta puudelikasvattiani mukavine perheineen . . .
Olihan meillä tänä syksynä myös Liikunnalla vuonna 1980 aloittaneiden kurssitapaaminen Vaasassa. Kyllä oli jälleen mukava tavata ystäviä vuosien takaa ja on hienoa, että meillä näitä tapaamisia on ja aina löytyy järjestäjät. Kiitos Riitta, Ove ja Steffi! Yksi Vaasan keikan ihanuuksia oli Strömsössä vierailu. Seuraavan kerran juhlatapaamista vietetäänkin täällä Jyväskylässä, silloin kun tulee 40 vuotta täyteen opintojen alkamisesta. KÄÄK. Kuulostaa ja näyttää pahemmalta kuin oikeasti onkaan; tosin ei meistä enää kovin moni ihan ainakaan fyysisesti superterve enää ole . . . Vaikka kylläpä me nyt Vaasassakin hulluna tanssittiin aivan hiessä koko yö!
Meillä oli jälleen kaupungissa Valon tapahtuma. Se on aina yhtä hieno. Vespalla kiertelin näyttävimmät teokset.
Sitten yksi viikonloppukohokohta oli myöskin jälleen Pallopaitojen tapaaminen Tampereella lokakuussa. Leenan kanssa olemme ystäviä 51 vuoden takaa ja Margitin kanssa 49 vuoden takaa. Ikuisuus sen jälkeen samalla luokalla, kunnes lukion päättyminen ja opiskelu meidät hetkeksi erotti, mutta ei koskaan kokonaan. Tapaamme joka ikinen vuosi Tampereella ja aina meillä on yhtä hienoa. On oikeasti hyvä tietää, että nämä rakkaat ystäväni välittävät ja ovat aina mukanani, vaikka emme usein tapaakaan.
Kyllä on ollut kaikenlaista siis tänä syksynä!!! Tähän lisää vielä kaikki normi jumppistelut ja kuntosaleilut, puhumattakaan kaikista luontopoluista ja päivittäisistä puudelilenkeistä.
Syksystä kiitollisena! Jaana
Meillä oli jälleen kaupungissa Valon tapahtuma. Se on aina yhtä hieno. Vespalla kiertelin näyttävimmät teokset.
Sitten yksi viikonloppukohokohta oli myöskin jälleen Pallopaitojen tapaaminen Tampereella lokakuussa. Leenan kanssa olemme ystäviä 51 vuoden takaa ja Margitin kanssa 49 vuoden takaa. Ikuisuus sen jälkeen samalla luokalla, kunnes lukion päättyminen ja opiskelu meidät hetkeksi erotti, mutta ei koskaan kokonaan. Tapaamme joka ikinen vuosi Tampereella ja aina meillä on yhtä hienoa. On oikeasti hyvä tietää, että nämä rakkaat ystäväni välittävät ja ovat aina mukanani, vaikka emme usein tapaakaan.
Kyllä on ollut kaikenlaista siis tänä syksynä!!! Tähän lisää vielä kaikki normi jumppistelut ja kuntosaleilut, puhumattakaan kaikista luontopoluista ja päivittäisistä puudelilenkeistä.
Syksystä kiitollisena! Jaana