Miten voi ollakaan näin ihana aamu...
Toukokuu on jo pitkällä ja töitä on jäljellä enää kymmenen päivää. Huh huh. Jotenkin nämä opettajan toukokuun loput ovat aina ihan liian hektisiä, vaikka kuinka yrittäisi ottaa rauhallisesti. On ollut ihanan lämmmintä, jopa minä olen tarjennut hyvin! Maisalla, meidän yli kymppivuotiaalla, tuo kuumuus alkaa näköjään vähän verottaa jaksamista, joten taidanpa trimmata joku päivä ihan lyhyeen turkkiin. Tänä aamuna järvi oli mahtavan tyyni, linnut lauloivat ja koivun siitepölypilvet pöllysivät tuolla rannalla niin, että kaiken maailman lääkityksistä huolimatta nenäni vuotaa lakkaamatta.
Toukokuu on jo pitkällä ja töitä on jäljellä enää kymmenen päivää. Huh huh. Jotenkin nämä opettajan toukokuun loput ovat aina ihan liian hektisiä, vaikka kuinka yrittäisi ottaa rauhallisesti. On ollut ihanan lämmmintä, jopa minä olen tarjennut hyvin! Maisalla, meidän yli kymppivuotiaalla, tuo kuumuus alkaa näköjään vähän verottaa jaksamista, joten taidanpa trimmata joku päivä ihan lyhyeen turkkiin. Tänä aamuna järvi oli mahtavan tyyni, linnut lauloivat ja koivun siitepölypilvet pöllysivät tuolla rannalla niin, että kaiken maailman lääkityksistä huolimatta nenäni vuotaa lakkaamatta.
Aamuvarhain kun lähden tästä rantapolulle koirien kanssa, niin kyllä olen aika onnellinen. Nenäinniemi on niin superkaunis asuinpaikka! Joka aamu on aina erinäköinen ja kun on tarkkana, niin kuin puudelini, niin huomaa esimerkiksi kaikki monet linnut. Varsinkin Maisasta olisi varmasti tullut hyvä lintukoira, se hoksaa aivan pienestäkin jokaisen lentävän ja jo ne äänet. Kasvien tarkkaileminen on minusta myös tosi kivaa. Rantapolkua kun käppäilee, niin huomaa milloin on alkanut kukkimaan rentukka, kielo, ketunleipä, valkovuokko, metsämansikka, oravanmarja, metsäorvokki ja näsiähän on aina se kevään ensimmäinen.
Tähän vuodenaikaan on oltava maastossa hereillä, etteivät koirat pääse säikyttelemään pesiviä lintuja. Tänään sain onneksi koirat pidettyä poissa linnunmunista, joiden hautojaa ei näkynyt mailla halmeilla. Luultavasti olivat sinisorsan munia. Täytyy vielä tarkistaa asia.
Puudelssonit olivat aamulla jotenkin erityisen kiinnostuneita hyppimään kiveltä toiselle ja ne hyppelivätkin sillä seurauksella, että molemmat lompasahtivat muutaman kerran kiveltä järveen. Voi kun ne menisivät uimaan ihan kokonaan, mutta ei meidän neidit! Jostain syystä ne nyt vaan eivät ole uimareita, vaikka monet villakoirat ovat. Jo rodun historiankin perua se on. Ja olen yrittänyt oikeasti kuumina kesäpäivinä houkutella ja viedä niitä järveen, mutta ei!
Kasvimaa odottaa! Eilen sain maahan jo tillit, kyssäkaalit, salaatit, vihreät pavut, porkkanat ja esikasvatan vielä kesäkurpitsoita. Raparperit ovat jo suuria ja nuoressa omenapuussanikin on jopa muutamia nuppuja. Vielä puuttuu siis suosikkini; erilaiset punajuuret ja monta muutakin on vielä kylvämättä. Eli nyt taas hommiin . . . Mollaa ja Maisaa en taida nyt ottaa seuraneideiksi plantaasille, koska näyttää tulevan niin kuuma päivä. Ihanaa.
Puudelssonit olivat aamulla jotenkin erityisen kiinnostuneita hyppimään kiveltä toiselle ja ne hyppelivätkin sillä seurauksella, että molemmat lompasahtivat muutaman kerran kiveltä järveen. Voi kun ne menisivät uimaan ihan kokonaan, mutta ei meidän neidit! Jostain syystä ne nyt vaan eivät ole uimareita, vaikka monet villakoirat ovat. Jo rodun historiankin perua se on. Ja olen yrittänyt oikeasti kuumina kesäpäivinä houkutella ja viedä niitä järveen, mutta ei!
Kasvimaa odottaa! Eilen sain maahan jo tillit, kyssäkaalit, salaatit, vihreät pavut, porkkanat ja esikasvatan vielä kesäkurpitsoita. Raparperit ovat jo suuria ja nuoressa omenapuussanikin on jopa muutamia nuppuja. Vielä puuttuu siis suosikkini; erilaiset punajuuret ja monta muutakin on vielä kylvämättä. Eli nyt taas hommiin . . . Mollaa ja Maisaa en taida nyt ottaa seuraneideiksi plantaasille, koska näyttää tulevan niin kuuma päivä. Ihanaa.