. . . ja niinpä pennut kasvavatkin ihan hurjaa vauhtia. Isoimmalla eli Isolla Iitalla ylittyi eilen viidentenä vuorokautena jo puoli kiloa. Ja mitä isommiksi pennut kasvavat, sen pidempiä unipätkiä niillä on ja minäkin voin nukkua hieman paremmin, kun ei tarvitse enää niin paljon vahtia että Rääpälekin saa kunnolla imettyä. Pienin on siis yhä reilusti pienin, mutta tosi sinnikäs ja ponteva pikkuinen puudelinalku! Juuri äsken laatikosta kuului aika lailla vikinää ja arvasinkin, että Rääpäle se oli. Se ei kuitenkaan yrittänyt nisälle, vaan inisi villasukkani alla (olen heitellyt villasukkiani lootaan lisälämmikkeeksi). Tarkastelin Rääpälettä mikä hätänä ja samassa se pungersikin pienen puolen sentin kakan! Kyllä oli kovan takana!
Koska en saa nyt mitään järkevää tehtyä, koska töllötän vain tätä lukuisaa puudelikasaa pentulaatikon vierellä tai ihan kököttäen laatikossa, niin tänään aamulla päätin, että nyt on edes lähdettävä käymään Sepänaukion kirpputorilla! En ole käynyt siellä koko kesänä; aina satoi tai olin jossain reissussa tai oli ralliviikonloppu ja kirppis kiinni tms. Hihii, kannatti piipahtaa, löysin kivoja kouluvaatteita itselleni ja ennen kaikkea tämän:
Kysyin mitä villakoira maksaa ja mukava nuori nainen sanoi, että vie pois, saat sen! Kerroin vieväni tämän puudelin kahdentoista kotona olevan oikean puudelini kaveriksi. Tytön suu loksahti auki . . .
Molla on hyvin kärsivällinen. Jos joku pienistä eksyy mammasta kauemmas ja alkaa kiljua, niiin Molla hakee pennun ja ohjaa varovasti tassullaan muiden luo läjään. Oikeasti voin puhua puudeliläjästä, sillä niin ne viihtyvät parhaiten. Ihan kylki kyljessä ja osin päällekkäin. Kun äkkiä kasaa katsoo, ei kyllä erota, mikä on kenenkäkin jalka, häntä tai en pysty edes hyvin laskemaan pentuja. Laskeminen sinänsä on huvittavaa, sillä mihinkäs ne tuosta vielä juoksisivat!!! Mutta välillä minua kuitenkin hirvittää, jos joku on ihan Mollan alla, vaikka hyvin se vauvojaan väistelee ja korjaa asentoaan varovasti. Ja pentulaatikossa on hyvät rimat laidoissa, ettei yksikään pysty litistymään laitaa vasten, jos jää Molla selän taakse. Useimmitenhan äitikoira makoilee laatikossa juuri siten, että sen selkä on laitaa vasten.
Mollalla on ilmeisesti yhä jälkisupistuksia, koska se öisin lähtee välillä laatikosta muualle ja myllää mattoja ja makuuhuoneemme omaa petiään ihan raivoisasti. Jälkivuoto on lähes loppunut jo, mikä onkin hyvä juttu, niin ei tarvitse pestä Mollan perää ihan joka päivä. Huomenna pennut ovat viikon ikäisiä. Tämä on nyt vielä helppoa hommaa, kun vaavit vain nukkuvat ja syövät. Mutta odottakaas sitten kun ne eivät parin viikon kuluttua todennäköisesti halua eivätkä pysykään enää pentulaatikossa . . . Sitten meidän on Timon kanssa kehiteltävä uusi järjestely. Sissi kun oli ainoa pentu, niin ei ollut mitään ongelmaa. Sissi sai olla missä sitä huvitti, mutta näiden kymmenen kanssa on nyt sitten ihan eri juttu, jos haluamme huushollimme pitää jonkinlaisessa asuttavassa kunnossa! Entisessä asunnossamme oli muovilattia (silloin Maisalla oli 8 pentua), joten siistinä pitäminen oli helppoa, mutta täällä on parketti, joka vaatii kyllä kunnon suojan. No, katsotaan, täytyy miettiä ja sitten täytyy ehkä tehdä ostoskeikka rautakauppaan.