Mollalle kuuluu hyvää!
Nyt on vuorokausia jo 47, joten pitkälti yli puolen välin jo ollaan. Yleensä koiran tiineys kestää sellaiset 63 vuorokautta. Tuossa kirjassani sanotaan, että isovillakoiralla kesto olisi keskimäärin 61,5 vuorokautta. Se sopisi minulle erinomaisen hyvin, koska työt alkavat elokuussa niin, etten voi sitten olla koko päivää kotona pentujen kanssa. Toisaalta kyllä terve koiramamma pentunsa hyvin hoitaa ilman ihmistäkin. Tykkäisin kuitenkin olla siinä alussa kotona pentujen synnyttyä. . . Olen saanut kuitenkin onneksi jo myös ilmoituksia mahdollisista pentujen vahtijoista! Kiitos! Pitää nähdä myös hyvin ensin se, miten Maisa suhtautuu pentuihin. Näillä näkymin siis elokuun ensimmäinen viikonloppu pitäisi tapahtua. Alla olevassa kuvassa Molla istuskelee olkkarin tuolilla ja on ihan selvästi sitä mieltä, että masu painaa jo aika paljon!
Nyt on vuorokausia jo 47, joten pitkälti yli puolen välin jo ollaan. Yleensä koiran tiineys kestää sellaiset 63 vuorokautta. Tuossa kirjassani sanotaan, että isovillakoiralla kesto olisi keskimäärin 61,5 vuorokautta. Se sopisi minulle erinomaisen hyvin, koska työt alkavat elokuussa niin, etten voi sitten olla koko päivää kotona pentujen kanssa. Toisaalta kyllä terve koiramamma pentunsa hyvin hoitaa ilman ihmistäkin. Tykkäisin kuitenkin olla siinä alussa kotona pentujen synnyttyä. . . Olen saanut kuitenkin onneksi jo myös ilmoituksia mahdollisista pentujen vahtijoista! Kiitos! Pitää nähdä myös hyvin ensin se, miten Maisa suhtautuu pentuihin. Näillä näkymin siis elokuun ensimmäinen viikonloppu pitäisi tapahtua. Alla olevassa kuvassa Molla istuskelee olkkarin tuolilla ja on ihan selvästi sitä mieltä, että masu painaa jo aika paljon!
Vyötärön mitta kasvaa päivittäin ja painoakin on tullut lisää jo parisen kiloa. Varsinainen suuri painonlisäys tapahtuu yleensä vasta ihan parilla ja melkeinpä viimeisellä tiineysviikolla. Mollaa ei oikein huvita lähteä aamulenkeille. Se haluaisi vain maata ja jatkaa unia. Kun Maisalla on jo valjaat yllä, niin vasta sitten Molla lähtee lompsimaan peräämme. Sitten ensimmäinen stoppi tulee jo tuossa autokatoksemme vierellä ja Molla ei viitsisi millään lähteä . . . Vähän houkuttelua ja sitten suunnataan nopeasti metsään, jossa se liikkuu hyvin, kun saa olla irti.
Olen ajellut masua paljaaksi jo siksi, koska sain lainaksi Makkosilta dopplerin, eli laitteen, jolla voi kuunnella niin ihmis- kuin eläinvauvojenkin sydänääniä. Se on aika hauskaa, kun sieltä kuulee hyvin nopeita viuhuvia sydänääniä. Laitan masuun aina oliiviööljyä, siten laite toimii hyvin ja session lopuksi Molla nuolee ihanan öljyn vielä suihinsa! Olen alkanut vähän nyt rentoutumaan tämän tiineyden suhteen. Ajattelin aluksi pitkään, että mitenkähän tässä nyt taas oikein käy . . . jos vaikka edellisen tiineyden kaltainen juttu toistuu tai jotain muuta kamalaa tapahtuu. Mutta sitten päätin, että HÖPS; nyt mennään ilman etukäteismurehtimista ja otetaan vastaan se mitä tulee! Ja ainakin toistaiseksi kaikki näyttää hyvältä. Ensi viikon keskiviikkona menemme röntgeniin, jännittävää.