Eilen ihmettelin jo aamulla, kun Maisa oli melkoisen vetämätön, suoraan sanoen heikko, kun nousimme portaat yläkertaan suihkuun takaosan pesuun. Maisalla oli kropan väristyksiä, jotka tulkitsinvielä jälkipoltoiksi ja tulihan sieltä vielä yksi istukkakin, jonka Maisa popsi. Ruoka ei muuten maistunut, eikä vesi eikä mikään. Pennut imivät onneksi innokkaasti. Iltapäivällä mittasin Maisan lämpötilan ja se oli reilusti yli 39. Se on jo paljon koiralle ja selkeä kuume ja ehkä merkki jostain tulehduksesta. Soitto päivystykseen ja sieltä saimme ajan puoli yhdeksäksi illalle.
Kun sitten menimme Tuhatjalkaan (onneksi tällainen päipvystysklinikka on tullut Jyväskyläään!), niin siellä oli ruuhkaa ja jouduimme odottamaan vielä puolitoista tuntia, ennen kuin pääsimme lääkärin luo. Lääkäri totesi tutkittuaan melko pian, että nisätulehdus ainakin. Ja kohdun tilanne oli tarkastettava, ettei sielllä olisi enää mitään ylimääräistä. Maisa joutui jäämään Tuhatjalkaan tippaan ja sai siellä myös antibioottipiikit. Maisa jäi tietysti häkkiin haukkumaan ja me lähdimme itku kurkussa kotiin odottamaan klinikalta soittoa, sillä he tutkisivat Maisan kohdun vielä tarkemmin ultralla ja röntgenillä. Maidonvastikkeet mukanamme palasimme Nenäinniemeen kotiin, jossa pennut nukkuivat yhä ihan tyytyväisinä.
Pentujen herättyä meitä oli kolme syöttämässä niitä tuttipulloista. Homma ei sujunut laisinkaan. Pentujen mielestä vastike oli varmaan pahaa... Kyllä sisuksiin varmaan jotain kuitenkin meni, sillä pian ne taas nukkuivat. Yöllä puoli kahdelta sain soiton Tuhatjalasta ja ystävällinen pieneläinhoitaja ilmoitti, että lääke oli purrut jo hyvin ja kuumeen lasku oli alkanut; voisimme hakea Maisan kotiin. IHANAA. Minä kun olin jo kotona vääntänyt itkua ja mielikuvituksessa käväisi vaikka mitä...
Maisa oli jo pirteämpi ja heilutti häntää, kun näki meidät. Ihana hoitaja oli käynyt juttelemassa ja hän oli laittanut Maisalle radionkin sinne, jotta koira rauhoittuisi. Sillä oli varmaan iso hätä pennuistaan. Kotiin tullessamme Maisa juoksi pentulaatikkoon imettämään ja hoitamaan vauvoja. Kello 3.30 menin nukkumaan pentulaatikon viereen. Maisan lämpötila oli 39,7.
TÄNÄÄN MAANANTAINA 1.4.2013
Aamulla Maisan lämpötila oli klo 6 39,5 ja klo 9 39,23. Aamupäivällä klo 11 38,92 mutta klo 15 jo taas 39,47 ja 16 39,44 ja klo 18 39,26 Ja toivotaan niin kovasti, että nyt lämpö vain laskisi. Sillä jos se nousee taas korkealle, niin Maisalle on alettava antamaan lääkettä, joka ei käy pentujen imetyksen kanssa ollenkaan ja se olisi ihan kamalista kamalin asia...Nyt mittaillaan lämpöä sekä haudotaan ja lypsetään kahta alinta nisää, jotka ovat eniten tulehtuneet, kamalan kovat ja varmaan kipeätkin. Voi kun tämä tulehdus lähtisi pian ja hyvin...
Vilman kanssa yritettiin ottaa muutamia kuvia pennuista. Itse olen väsymyksestä jo ihan zombie, mutten voi oikein mennä nukkumaankaan, koska olen niin huolestunut Maisan tilasta. Maisa ei ole myöskään syönyt kovinkaan paljoa, saati juonutkaan ja sehän olisi ihan ehdottoman tärkeää imetyksen kannalta. Siispä tänään on mennyt erilaisia nesteitä ihan väkipakolla ruiskulla suoraan kitaan, on pelissä puppy boosteria ja muuta ravitsevaa.
SUURKIITOKSET vielä eläinklinikka Tuhatjalan ihanille, niin lääkärille kuin hoitajalle upeasta palvelusta ja hyvästä hoidosta! Toivottavasti meidän ei kuitenkaan tarvitse palata sinne enää tänä yönä...
Ai niin, eilen aamulla varhain vanhat silmäni eivät erottaneet pentuja ollenkaan kynsilakkamerkkien avulla. Mustasta väristä se oli hieman hankalaa. Siispä Vilman kanssa tarkasteltiin kynsilakkamerkeistä tarkasti kuka on kukin ja siirryttiin sitten kuitenkin aikaisempaan villalankamerkintään uudelleen!
Alla koko pesue ja alinna turkoosi tyttö ja punainen poika.